Pitkään neuvoteltu yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus otti eilen keskiviikkona askeleen eteenpäin parlamentin täysistuntoäänestyksessä. Vaikka äänestystulos ei ole ympäristönäkökulmien kannalta paras mahdollinen, on tuloksesta löydettävissä hyvääkin.

Ensinnäkin Suomen kannalta oleelliset muutokset – toisin sanoen viljelykiertopoikkeus 62. leveyspiirin pohjoispuolisille alueille, suorien tukien tuotantoon sitominen aina 15 prosenttiin asti ja turvemaan kyntökiellon poistaminen – saivat kaikki parlamentin tuen.

Lisäksi sokerikiintiöjärjestelmän jatkuminen vuoden 2020 loppuun asti on suomalaisten sokerintuottajien kannalta erinomainen asia. Ympäristön kannalta oleellisiin parannuksiin kuuluu suorien tukien sitominen 30 prosenttisesti ympäristötoimiin, joita ovat esim. viljelyn monimuotoisuus, pysyvien laidunten ylläpito ja viljelemättömien maiden ekologisuus.

Odotin parlamentilta kuitenkin rohkeampaa otetta, erityisesti biodiversiteetin, luomuviljelyn, eläinten hyvinvoinnin ja luonnonhoitoalojen (EFA-alueet) kriteerien osalta. Sen sijaan täysistuntoäänestys myötäili maatalousvaliokunnan (AGRI) tekemiä muutoksia komission pohjaesityksiin, mikä on ympäristön kannalta huono asia. Esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin, kehittyvien maiden maatalouden ja kansainvälisen maatalouskaupan kannalta haitallinen maataloustuotteiden vientitukijärjestelmä ei horjunut äänestyksissä.

Lisäksi paljon keskustelua herättäneet tuplamaksut säilyivät pitkälti maatalousvaliokunnan kannan mukaisesti uudistuksessa mukana, eli joissain tapauksissa samoista ympäristöteoista voi saada korvauksen kahteen kertaan. Tämä ei ole mielestäni järkevää. Myös biodiversiteettiä ja luonnonhoitoaloja (EFA-alueet) koskevat kriteerit menivät maatalousvaliokunnan kannan, ei komission ympäristöystävällisemman kannan mukaan.

Ympäristön ja tukijärjestelmän hyväksyttävyyden kannalta mielestäni hyvä asia on, että parlamentti tuki kolmea ideologisesti tärkeää muutosehdotusta: pienviljelijöiden parempi huomioiminen, tilakohtaisen tukikaton asettaminen 300 000 euroon ja tukien rajoittaminen ”aktiivisiin” viljelijöihin. Nämä kaikki kolme ohjaavat tukia sinne missä niitä aidosti tarvitaan (ei esim. golf-klubeille ja tukijärjestelmän väärinkäyttäjille) ja niille, jotka tuet myös aidosti ansaitsevat. YMP:n hyväksyttävyyden ja läpinäkyvyyden kannalta yhtä tärkeää on, että parlamentti tuki kantaa, jonka mukaan maataloustukien saajien nimet on julkaistava. Mielestäni keskiviikkona otettiin näin ollen askel oikeaan suuntaan, mutta enemmänkin olisi voitu tehdä.

Parlamentin ja jäsenvaltioiden neuvottelut alkavat maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, ja maataloustoimijat toivovat, että valmista tulisi kesään mennessä. Uudistukset astuvat voimaan 2015.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan