Politiikassa saa helpoiten huomiota, kun vääristelee muiden puolueiden ja ehdokkaiden toimintaa ja näkemyksiä. En tykkää sellaisesta ollenkaan.
Keskustan Antti Kurvinen syyllistyi linjani ja puolueeni linjan vääristelyyn väittäessään, että ”Euroopan parlamentissa Kokoomus kannattaa maataloustukien leikkaamista.”
Maatalous- ja aluekehitysrahat ovat suurin EU-budjetin menoerä. En ole kannattanut enkä kannata maataloustukien leikkauksia. Tukien leikkaaminen olisi elintarvikeomaisuutemme ja tuottajien toimintaedellytysten kannalta äärimmäisen ongelmallista.
Olen johdonmukaisesti ajanut sitä, että helpottaisimme maataloustuottajien tukalaa taloudellista asemaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi lisäämällä velvoittavia kestävyysehtoja ruuan julkisille hankinnoille ja laajentamalla maataloustuotteiden kestävyysvaatimuksia merkittävästi kansainvälisissä kauppasopimuksissa, kuten suunnitellussa EU-Mercosur-sopimuksessa.
Euroopan unionin maataloustukijärjestelmä CAP:ia uudistetaan lähivuosina. Suomalaisten maataloustuottajien edun mukaista olisi aktiivisesti ja ennakoivasti vaikuttaa uudistuksen sisältöön. Jarruttavalla EI-politiikalla Suomi ajautuu valmistelussa ja päätöksenteossa sivuraiteelle.
Olennaista on se, miten eri poliitikot ja puolueet suhtautuvat maataloustukien uudelleenkohdentamiseen tukemaan kestävyysmurrosta. Oma näkemykseni on selvä: tämä on välttämätöntä. Nykyistä tiukemmat maataloustukien ympäristövaatimukset ovat ruokaturvan, ilmaston, luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten terveyden kannalta olennaisia.
Suomalainen maataloustuotanto on edelläkävijä monissa kestävyysmurrokseen liittyvissä kysymyksissä ja ehdoton hyötyjä, jos EU:n maataloustukien ympäristövaatimuksia tiukennetaan.
Oma maataloustukien kehittämislinjani perustuu seuraavien teemojen edistämiseen.
Ruokaturvallisuus ja maatalouden resilienssi
Eurooppalaisen ruuantuotannon omavaraisuutta ja kriisinkestävyyttä on parannettava. Strateginen omavaraisuus ruoantuotannossa merkitsee muun muassa sitä, että lisäisimme erityisesti eurooppalaista kasvintuotantoa.
Eurooppalaista ruokaturvaa tulisi ajatella pidemmällä tähtäimellä niin, että maataloutemme pystyisi paremmin sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääriolosuhteisiin.
Maataloutemme on tällä hetkellä liian riippuvainen öljystä. Tuontiöljyn sijaan meidän tulee hyödyntää aurinko- ja tuulivoimaa sekä omavaraista biokaasua maataloudessa.
Myös lannoitteet ovat valtaosin tuonnin varassa ja iso osa niistä tulee Venäjältä. Minimoidaksemme tuontilannoitteiden käyttöä orgaanisten ravinteiden kierrätystä tulisi tehostaa.
Tärkeää olisi myös siirtyä uudistavan viljelyn menetelmiin esimerkiksi vuoroviljelyllä ja palkokasveja lisäämällä. Uudistavalla viljelyllä parannetaan maaperän kasvukuntoa ja typpeä sitovia kasveja lisäämällä lannoitteiden tarve vähenee.
Eläinten hyvinvointi ja luonnon monimuotoisuus
Lihantuotannon maataloustukia pitäisi vähentää globaalisti. Lihantuotannon tuissa on paljon vääristymiä, jotka pitäisi korjata. Eläinten hyvinvointia ja ilmaston muutoksen torjuntaa ei tukijärjestelmissä nykyisin riittävästi huomioida.
Kaikkiin kansainvälisiin lihan tuontisopimuksiin pyrittävä sisällyttämään velvoite ottaa huomioon luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja eläinten hyvinvointi.
Maatalouden kyky ratkaista ilmastonmuutosta hiilensidonnalla, kuten hiiliviljelyllä, ja lisätä luonnon monimuotoisuutta esim. niittykaistoilla ja tuotantolajikkeiden monipuolisuudella on aivan keskeistä. Tämän pitää näkyä maataloustuen tukiehdoissa ja tuen määrässä.
Kemiallisten torjunta-aineiden korvaaminen biopohjaisilla tuotteilla on tärkeää kasvituotannon turvaamiseksi tulevaisuudessa, ihmisten terveyden suojelemiseksi ja pölyttäjäkadon pysäyttämiseksi.
Monimuotoinen tuotantorakenne
Suurin osa EU:n maataloustuista menee isoille tuottajille. Maataloustuotantoa tulisi monipuolistaa ja tukea enemmän perheyrityksiä.
Yksilajiviljelyn sijaan tulisi pyrkiä lisäämään tuotannon monimuotoisuutta niin, että esimerkiksi yhä useammalla eläintilalla olisi pienimuotoisesti erilaisia laiduntavia eläimiä.
Meidän tulisi myös palata yhä enemmän sekamaatalouteen, jossa samalla tilalla kasvatetaan ja tuetetaan erilaisia kasviksia, vihanneksia ja viljaa vuoroviljelyn keinoin. Kun kasvinviljelyssä siirrytään monipuoliseen viljelykiertoon, voidaan hyödyntää paremmin tilan resurssit, lisätä tuotannon vakautta ja pienentää maatilan yleistä ympäristökuormitusta.
Ukrainan EU-jäsenyyteen varautuminen
Maataloustukijärjestelmän uudistuksessa on jo nyt varauduttava siihen, että Ukrainasta tulee sodan jälkeen EU:n jäsen.
Sotaa käyvänä maana Ukrainan talous on syvissä ongelmissa. Sen maataloussektorin yhteensovittaminen EU:n muiden maiden kanssa on hyvin hankalaa. Ukraina tuo paineita tukijärjestelmälle: kun rahaa ei löydy tarpeeksi edes Ukrainan puolustukselle, miten rahoitusta riittäisi isompaan CAP- tukeen? Ukraina tulee ottaa mukaan asteittain.
Kauppapolitiikka ja vapaakauppasopimukset
Mielestäni on tärkeää, että EU-alueelle tuotavien elintarvikkeiden tuotantovaatimusten on vastattava EU:n vaatimuksia. Tämän tulee kattaa ympäristö- ja eläinten hyvinvointivelvoitteet. Myös työntekijöiden oikeudet on pyrittävä sisällyttämään näihin kriteereihin ILO:n periaatteiden mukaisesti.
Nämä vaatimukset on sisällytettävä kansainvälisiin kauppasopimuksiin, kuten suunniteltuun EU-Mercosur-sopimukseen. Näin voidaan taata sekä eurooppalaisten maataloustuottajien reilu kohtelu että samalla edistää maataloustuotannon laadun paranemista myös globaalisti.
Näin, tässä tavoitteeni. Onnistuin kirjoittamaan aika pitkän tekstin, jossa kerroin omista tavoitteistani, ilman että puhuin mitään Keskustan europarlamenttiryhmän Renew Europen maatalouslinjasta.
Keskustelisimmeko asioista toistemme kanssa tahallisen tai tahattoman väärinymmärtämisen sijasta?
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan