Kannanotot

Ajankohtaista

Viherympäristöt ovat julkisia olohuoneita

10.2.2016 AjankohtaistaEkologinen Eurooppa KannanototSirpa sanonutUutisnauha

 

Käynnissä oleva vihervuosi tarjoaa tilaisuuden pysähtyä viherympäristöjen äärelle ja miettiä niiden merkitystä. Viihtyisät viherympäristöt ovat meille usein itsestään selviä ja siksi niitä helposti aliarvioidaan. Ymmärrämme lähipuun tai -puiston merkityksen vasta, kun se on uhattuna.

Kaupungistumisen edetessä ja väestömme ikääntyessä ekosysteemipalveluista, joita ovat muun muassa melun torjunta ja lämpötilan säätely, tulee entistä arvokkaampia ja tärkeämpiä. Tästä kaikesta seurauksena on se, että me tarvitsemme kaiken mahdollisen viherkapasiteetin, mikä rakennetussa ympäristössämme on tarjolla.

Tämä oivallus on Euroopan Unionin vihreän infrastruktuurin takana. EU hyväksyi aihetta koskevan strategian vuonna 2010 ja siihen liittyvää rahoitusta on ollut saatavilla LIFE-instrumentin kautta. Strategia tähtää luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, maiseman yhtenäistämiseen ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseen. Maankäyttö ja biodiversiteetin säilyttäminen ovat asioita, joista on järkevää päättää yhdessä.

Seuraava askel strategian eteenpäin viemisessä on vihreän infrastruktuurin verkostojen rakentaminen EU-alueelle. Vihreiden käytävien edistäminen on tärkeää monien eliölajien elinvoimaisuudelle.

Eikä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tule rajoittua vain suojelualueille, vaan se tulee huomioida kaupunkien keskustoissa ja taajamissa. Puistoalueiden, eliöstön kulkukäytävien tarvittava tiheys yhdessä hulevesille varmistettujen kulkureittien kanssa varmistavat sen, että myös kaupunkien luontainen eliöstö pysyy yllä.

Vihreä elinympäristö pitää yllä myös ihmisten terveyttä. Viihtyvyyttä ja luonnosta saatavia elämyksiä on vaikea mitata rahassa, mutta niillä on suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi jo viiden minuutin metsäkävelyn on tutkittu parantavan mielenterveyttä. Monipuolinen eliöstö ja ilmansaasteita sitova kasvusto myös vähentävät altistumista allergioille ja astmalle.

Viherympäristöt eivät synny tai säily itsestään. Kaavoituspolitiikka, rakentaminen ja liikenneratkaisut vaikuttavat siihen, missä roolissa luonto ovat ympärillämme. Vihervuosi kutsuu kaikkia kuntia luomaan omat viherkaavansa ja sitä kautta miettimään, miten kunnan viherpinta-alaa voidaan lisätään ja parantaa, sekä miten kunta jatkossa voisi kompensoida rakentamiselle uhratut viheralueet.

Maakuntatasolla vihreän infrastruktuurin ajatukset tulee sisällyttää maakuntastrategiaan ja sitä kautta myös konkreettisesti maakuntakaavaan. Maakuntatason ohella myös kunta- ja asemakaavoihin tulisi soveltaa periaatetta, jossa kolmannes kaavoitustilasta on varattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Tämän nk. mosaiikkimallin puolesta on pitkään puhunut ekologian professori Ilkka Hanski.

On tärkeää muistaa, että viheralueiden kehittämisen erityisasiantuntijoita ovat kaupunkien ja kuntien asukkaat. Viheralueet ovat ihmisten olohuoneita, joiden kehittämisessä heidän tulee olla mukana. Jossain kaupungeissa on otettu käyttöön osallistavia suunnittelukävelyjä. Ryhmä eri-ikäisiä ja -taustaisia kaupunkilaisia ideoi kulkiessaan, missä ja minkälaista viherryttämistä tarvittaisiin, oli sitten kyse kevyenliikenteen väylistä, bussikatoksista, kerrostalojen seinistä tai teidenvarsien kunnosta.

(Kirjoitus julkaistu Kuntatekniikka-lehdessä 4.2. 2016)

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Liity tältä sivulta uutiskirjeen tilaajaksi.

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tältä sivulta Sirpan tukijoukkoihin.

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista