Ympäristötietoiset mepit yhteen kokoava GLOBE EU järjesti tänään vuosittaisen Maailman ylikulutuspäivä -konferenssin. Konferenssilla pyritään nostamaan tietoisuutta jo lähestulkoon kuukausi sitten ylitetystä rajapyykistä: ihmiskunta oli käyttänyt maapallon sille varaamat resurssit loppuun 20. elokuuta. Nykyisellä kulutustahdilla syömme vuosittain puolentoista maapallon verran resursseja.
Maapallon kulutustahti on huima – samoin sen kasvu. Kun vielä 60-luvun alussa maapallon resursseista jäi ”säästöön” reilu kolmasosa, tarvitsee ihmiskunta nykyisen kulutustahdin jatkuessa toisen kokonaisen maapallon verran resursseja jo vuoteen 2030 mennessä. Tilaisuudessa puhunut ilmastokomissaari Connie Hedegaard muistutti velan kääntämisen edellyttävän tietoista, syvällekäyvää muutosta.
Teollisuusmaiden ekologinen jalanjälki on moninkertainen kehitysmaihin verrattuna: asukaskohtaisilla jalanjäljillä mitattuna listan kärkipää koostuu lähes yksinomaan teollistuneista maista. Yhdessä teollistunut maailma on vastuussa karkeasti ottaen seitsemästä tonnista jokaista kymmentä päästötonnia kohden, jotka ovat syntyneet teollistumisen alusta alkaen. Kokonaispäästöillä mitattuna viiden maan kärki – Kiina, Intia, Japani, Venäjä ja Yhdysvallat – ovat vastuussa noin puolesta maailman päästöistä.
Kun päästöjä lasketaan henkeä kohden, korostuu rikkaiden maiden osuus entisestään: esimerkiksi keskimääräinen ilmastointilaite Floridassa kuluttaa vuodessa enemmän energiaa, kuin yksi ihminen Afganistanissa koko elämänsä aikana. Tämänpäiväisessä konferenssissa puhunut Oxfordin yliopiston tutkija Kate Raworth huomautti, että globaalilla skaalalla katsottuna 11 % maapallon ihmisistä tuottaa puolet koko maapallon yhteenlasketuista kasvihuonekaasupäästöistä.
Biokapasiteetilla tarkoitetaan kunkin maan hallussa olevia luonnon tarjoamia resursseja. Nämä varat ovat niin ikään epätasaisesti jakaantuneet maapallon eri osien välillä – kahdeksan suurimmat resurssit omistavaa maata pitää hallussaan yli 50 prosenttia koko maapallon biokapasiteetista. Kun ekologinen jalanjälki ylittää biokapasiteetin, elää yli varojensa tuhlaava maa ekologisella velalla. Valtavista luonnonvaroistaan huolimatta Yhdysvallat, Kiina ja Intia elävät kaikki ekologisella velalla.
On nurinkurista, että samalla, kun tilanne vain pahenee, käyttävät valtiot ympäri maapallon huimia summia rahaa ekologisesti kestämättömän tuotannon ja kulutuksen tukemiseen. Yksi esimerkki tästä on energia: GLOBEn tilaisuudessa puhunut OECD:n Helen Mountford muistutti, että fossiilisille polttoaineille maksetut julkiset valtiontuet ylittävät sekä kehittyneissä että kehitysmaissa uusiutuville energianlähteille maksettavat tuet moninkertaisesti. Maailmanlaajuisesti fossiilisia polttoaineita tuettiin vuosittain hämmästyttävällä, reilulla 500 miljardilla dollarilla – samalla, kun uusiutuvien tukemiseen virtasi vajaat 90 miljardilla dollaria julkista rahaa.
Hyvä uutinen on, että keinot resurssitehokkaan yhteiskunnan rakentamiseen ovat pitkälti jo nyt tiedossa. Mitä tarvitaan, on vahva tahto todellisen, syvällekäyvän muutoksen aikaansaamiseen: siinä, miten tuotamme, kulutamme, elämme, liikumme. Selvää on, ettei oikea muutos synny ilman sitä tukevaa lainsäädäntöä.
Resurssitehokkaan yhteiskunnan tuotteet tulee suunnitella kierrätettäviksi. Tarvitaan suljetun järjestelmän ajattelua, jossa vanha tuote toimii mahdollisimman pitkälle materiaalina uudelle. Elinkaaren loppuvaiheessa olevaa tuotetta kohdellaankin raaka-aineena, ei jätteenä. Tehostamalla kierrätystä ja uudelleenkäyttöä on mahdollista säästää ympäristöä, mutta myös luoda työpaikkoja sekä vähentää riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista. Yhtenä esimerkkinä ”urbaanin kaivostoiminnan” valtavasta taloudellisesta potentiaalista antaa Brysselissä päämajaansa pitävä yritys Umicore. Entinen kaivosyritys päätti 1990-luvun lopulla muuttaa radikaalisti taktiikkaansa ja erikoistua kaivostoiminnan sijaan harvinaisten raaka-aineiden keräämiseen jo käytetyistä tuotteista. Yhtiöllä pyyhkii erinomaisesti.
Meillä ei ole kuin tämä yksi maapallo. Velkaa voi ottaa hetken aikaa, mutta ei ikuisesti.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan