Ilmastonmuutos on tuonut politiikan kentille uuden ilmiön. Yleensä asioista voi äänestää puolesta tai vastaan miltei niitä ymmärtämättä, mutta ilmastonmuutoksessa suuri osa kannanotosta on tiedettä. Jos on samaa mieltä tiedemiesten kanssa, pitää ryhtyä toimiin. Jotkut silti valitsevat polun, joka kiertää kaukaa länsimaisen tieteenkäsityksen, ja etsivät pieniä esimerkkejä siitä, että ilmasto on pikemminkin viilenemässä.

Se, että enemmistö on samaa mieltä, ei tarkoita, että enemmistö olisi oikeassa. Mutta jos valtaenemmistö alan tiedemiehistä on samaa mieltä, ei kyseessä ole enää mielipide vaan tieteellinen totuus. Sitä toki saa yrittää horjuttaa, mutta keinot ovat tällöin tieteellisiä, eivät mielipiteisiin tai uskomuksiin perustuvia. Siksi IPCC on hyvä keksintö: se siirtää keskustelun poliittisesta tieteen tasolla käytäväksi.

Jos ilmastonmuutos saadaan hallintaan ilman ihmiskunnan tuhoutumista, sen keskeiset välineet ovat tieteen ja teknologian tuotteita. Järkevintä olisi panostaa nopeasti tutkimukseen, josta voidaan toivoa uusia ratkaisuja energiatalouteen. Tässäkin on jotain poikkeavaa: tieteen rahoitus on aiemmin jätetty pitkälti korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten itsensä kohdennettavaksi. Tieteen vapaus on sinänsä hyvä periaate, mutta on turha kuvitella, että korkeakoulut pystyisivät ketterästi muuttamaan painopisteitä ja luopumaan joistain vanhoista alueistaan.

Halpa öljy ja kivihiili ovat saaneet aikaan sen, että hyllyltä löytyy valmiita sovelluksia, jotka vain ovat olleet taloudellisesti vähemmän kilpailukykyisiä, kun ne aikoinaan on kehitetty. Lisäksi niin sanotusti putkessa on kymmeniä lupaavia ideoita, joiden parissa laboratorioissa askarrellaan ja joista todennäköisesti syntyy toimivia sovelluksia. Niiden taloudellisuus vain jää myöhemmin nähtäväksi. Ja sitten vielä on se ihmeellinen joukko keksintöjä, jotka toimivat jo hyvin käytännössä jossain päin maailmaa, mutta jotka eivät ole vielä ponnistaneet tieteellisistä ja asiantuntijajulkaisuista siihen todellisuuteen, jossa päätöksiä tehdään.

Seuraavassa luettelen muutamia ideoita, joita voi itse kukin googlaamalla löytää syventävää tutustumista varten. Mitä jos EU siirtäisi edes kymmenyksen maatalousbudjetistaan näiden hyvien hankkeiden edistämiseen?

1. Sokerin muuttaminen kaksivaiheisessa katalyyttiprosessissa dieseliksi (Wisconsinin yliopisto, 2008)
2. Stop-start-car: automaattinen moottorin pysäyttäminen liikennevaloissa, säästö 20 %, kustannus 600 USD – käytössä muutamassa automallissa.
3. Etanolin tuottaminen bakteereilla selluloosasta.
4. Butanolin tuottaminen bakteereilla (1916).
5. Kotikäyttöiset kalvotekniikkaan perustuvat etanolinvalmistuslaitteet, kustannus 10 000 USD.
6. Kaasumaisen dieselin tuottaminen erään sienen avulla, Montanan valtionyliopisto 2008.
7. MHD-moottori toisin päin: virtaus tuottaa sähköä (ilmiön periaate 1800-luvulta).
8. Magnus-ilmiön hyödyntäminen merenkulussa, vastatuuleen purjehtiminen (ensimmäinen Atlantin ylitys 1926).
9. Siirtyminen sikarinmuotoisista lentokoneista lentävän siiven muotoisiin.
10. Dynamic demand –ominaisuus kodinkoneisiin ja ilmastointiin (huippukysynnän ajaksi laite kytkee itsensä pois päältä).
11. Auringonlämmön käyttäminen suoraan 0,6…0,7 tehosuhteella jäähdytykseen; käytössä viime vuosisadan lopulta mm. Meksikossa.
12. Valokennojen sijoittaminen ikkunalaseihin (Taiwan Tech, 2008).
13. Aerogeeli ikkunoiden sijaan.
14. Kivivaahto (crancrete) ulkoseinän tiiviinä materiaalina.
15. Vahan käyttäminen lämpövarastona (käytössä vaatteissa).
16. Plasmapoltto jätteiden käsittelyssä.
17. Lämmön talteenotto jätevedestä (käytössä, suurin laitos Hammmarbyverket)
18. Metaaniyksikkö omakotitaloon 425 USD/ 1 m3.
19. Epäorgaaninen fotosynteesi (2008).
20. Aurinkosähkösatelliitit (tutkittiin pitkälle 1980-luvulla, nyt Japanilla kokeita avaruudessa).
21. Talokohtaiset pientuulimyllyt, myös Savonius-tyyppiset.
22.  Nesteakut (käytössä King Islandilla tuulienergian varastointiin).
23. Yläilmakehän tuulimyllyt.
24. Sähkön tuottaminen aaltojen vertikaalisen liikkeen avulla.
25. Biomassan tuottaminen levän avulla, tuotos hiilihydraatteja tai rasvoja.
26. Hiilen sitominen fytoliitteihin näitä tuottavien kasvien avulla.
27. Seebeck-ilmiön hyödyntäminen: lämpötilaeroista sähköä (suunnitteilla käyttö autoissa).
28. Virtuaaliläsnäolon (telepresence) laaja hyödyntäminen, korvaa fyysistä matkustamista.
29. Ultrakapasitaattorien käyttö autoissa.
30. Bensiinin korvaaminen gm-bakteereilla tuotetulla dimetyylifuraanilla (sama energiasisältö).
31. Tasavirran laajempi käyttö.
32. Henkilöautoliikenteen automatisointi (2007 käytännössä toimivia ratkaisuja).
33. Valmiustila-automatiikan kehittäminen; internet zero yksittäisten laitteiden ja valaisinten ohjaukseen.

Jouni J. Särkijärvi

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan