Osallistuin eilen Varsovassa vuotuiseen Alzheimer-konferenssiin. Tämän vuoden konferenssin teemana oli maiden rajat ylittävä eurooppalainen solidaarisuus muistisairauksien hoidossa. Yhteistyötä maiden välillä tarvitaan ja tämän tavoitteen edistämiseksi oma roolinsa on myös Euroopan komissiolla.
Muistisairaudet koskettavat yhtä lailla ihmisiä joka puolella Eurooppaa. Maiden suhtautuminen muistisairauksien torjumiseen ja hoitoon vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Vasta viidessä maassa on tehty muistisairauksien kansallinen toimintaohjelma – Suomi liittyy joukkoon aikanaan, kun alkuun käynnistynyt projekti saadaan valmiiksi.
Muistisairauksien ehkäisy- ja hoitotyössä on paljon kehitettävää mm. isäntämaa Puolassa. Maasta puuttuu muistisairauksien hoitoon erikoistuneita instituutioita, lääketieteellinen tieto on kiven alla ja muistisairaisiin liittyy edelleen erittäin vahva stigma. Muistisairaan ei katsota voivan elää normaalia, aktiivista elämää muiden tavoin.
Kehitettävää riittää kaikilla, yksin ja yhdessä. Kansallisten muistiohjelmien ohessa on keskityttävä myös yhteisen eurooppalaisen muistiohjelman luomiseen. Yhdessä saamme käyttöömme tehokkaammin resurssit ja olemassa olevat parhaat käytänteet. Euroopan komissiolla on merkittävä rooli toimia koordinaattorina jäsenmaiden ja kansallisten ohjelmien viidakossa.
Konferenssin painopistealueina olivat erityisesti edunvalvonta ja eettinen ulottuvuus. Perusoikeudet kuuluvat muistisairaille siinä missä muillekin, mutta valitettavasti näitä oikeuksia rikotaan jatkuvasti. Uutena painotuksena mukana oli myös pitkäaikaishoito ja miten taata sen pariin riittäävä ja osaava henkilöstö. Etenkin nykyisessä taloustilanteessa resurssit henkilöston lisäämiseen ja koulutukseen ovat tiukoilla. Kuten niin monissa muissakin terveyspoliittisissa asioissa, on tärkeä nähdä nykyhetken panoksen tuottavuus pitkällä aikavälillä.
Merkittävänä edistysaskeleena vuosikokouksen hyväksynnällä perustettiin uusi, neuvoa-antava elin. Alzheimer Europen neuvottelukunnan toimintaan osallistuvat myös itse muistisairaat, mikä on tärkeä keino lisätä muistisairaiden aktiivista roolia heitä koskevassa päätöksenteossa.