Tänä vuonna Euroopan parlamentti on nostanut aiheellisesti kansainvälisen naistenpäivän teemaksi naisten aseman turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten joukossa. Mediassa on puhuttu paljon naisten vähäisestä osuudesta pakolaisten kokonaismäärässä, mutta UNHCR:n viimeaikaisten tietojen mukaan naisten osuus on kasvanut viime vuoden lopulta lähtien. Itse asiassa tämän vuoden tammikuun jälkeen turvapaikanhakijoista yli puolet ovat olleet naisia ja lapsia.

Lukumäärä sinänsä ei ole tärkeintä, mutta kun naisten osuus pakolaisista kasvaa, lisääntyy myös tarve naiset paremmin huomioon ottavalle turvapaikkapolitiikalle. Naisilla on erityisiä tarpeita, varsinkin terveyspalvelujen ja turvallisuuden suhteen. Voimme helpottaa naisturvapaikanhakijoiden oloja melko yksinkertaisilla keinoilla, kuten tarjoamalla heille lukolliset majoitustilat ja kouluttamalla haastattelijoita tunnistamaan naisten osaamisen piirteet, minkä kautta he pääsisivät nopeammin mukaan työelämään ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Lisäksi tulee edistää maahanmuuttajanaisten verkostoitumista sekä keskenään sekä kantaväestön naisten kanssa. Turvapaikanhakijanaiset tarvitsevat myös omat, matalankynnyksen terveyspalvelut, mukaan lukien seksuaaliterveyttä koskeva neuvonnan, sekä turvaverkoston mahdollisia kriisitilanteita varten.

Turvapaikkaprosessin jälkeen maahanmuuttajanaiset kohtaavat saman todellisuuden kuin kantaväestön naiset. Eriarvoisuus ei rajoitu pelkästään yhteen väestönosaan, vaan se leikkaa horisontaalisesti yhteiskuntamme kaikki alueet ja sektorit. Esimerkiksi länsimaissa suurin syrjäytymisuhan alla elävä ryhmä on pienituloiset, eläkkeellä olevat yksinäiset naiset.

Naiset ovat pääsääntöisesti heikommassa asemassa missä tahansa viiteryhmässä, katsommepa sitten ammattikuntaa, sosioekonomista luokkaa tai erilaisista etnisistä taustoista tulevia ihmisiä. Suuri osa naisiin kohdistuvasta syrjinnästä on näkymätöntä syrjintää, joka koskee muun muassa naisten pääsyä johtopaikoille tai sukupuolten välisiä palkkaeroja, ja niistä johtuvaa pienempää eläkekertymää. Tämä ei välttämättä ole tarkoituksellista, mutta ongelmiin on vaikea puuttua ennen kuin ne tehdään näkyviksi.

Sukupuolivaikutusten arviointi, niin kutsuttu ”suvaus”, on yksi keino tuoda esiin erilaisten politiikkojen ja käytäntöjen vaikutukset eri sukupuoliin. Tähän kohdennettuja resursseja on valitettavasti viime vuosina heikennetty kiristyneen taloustilanteen seurauksena, vaikka tasa-arvo on paitsi moraalinen arvo, myös laatukysymys. Mitä paremmin voimme suunnitella erilaiset käytännöt ja julkiset palvelut sukupuolivaikutukset huomioon ottaviksi alusta lähtien, sitä enemmän saamme rahoillemme vastinetta ja ne maksavat itsensä yhteiskunnalle takaisin.

Tie tasa-arvoiseen politiikkaan on kolmiportainen. Ensiksi tarvitsemme tietoa, jonka pohjalta voidaan suunnitella tehokkaita toimintaohjeita ja -ohjelmia. Tässä työssä on vahvassa roolissa muun muassa Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE. Poliitikkojen vastuulla on soveltaa tietoa ja tehdä sen pohjalta oikeita päätöksiä. Varsinaisen toiminnan jälkeen tarvitaan myös jälkiseurantaa ja tehtyjen toimien arviointia. Mitä tuloksia saatiin, ja mitä voidaan parantaa tulevaisuudessa?

Tänään parlamentti äänestää raportista, joka käsittelee sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista Euroopan parlamentissa. Raportilla parlamentti haluaa omalta osaltaan ilmaista tukensa sukupuolten tasa-arvolle, ja sitoutua myös omassa toiminnassaan edistämään tätä päämäärää konkreettisilla toimilla, mm. henkilövalintojen nimityksissä ja henkilökuntakoulutuksen avulla.

Toivotan teille kaikille hyvää ja tasa-arvoista naistenpäivää!

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan