Lauantaina vietetään kansainvälistä Reilun kaupan päivää. Sen merkeissä parlamentissa järjestettiin eilen tilaisuus, jossa keskusteleltiin lapsityövoiman käytöstä kaakaontuotannossa. Herkkumme suklaan tie kaupan hyllylle ei ole aina niin eettinen kuin haluaisimme uskoa. Minut kutsuttiin mukaan keskustelemaan siitä, miten yhteistyötä tuottajamaiden hallitusten ja suklaantuottajien kanssa voidaan tiivistää pahimman lapsityövoiman käytön kitkemiseksi.
Suklaan alkutuotanto keskittyy kehittyvän maailman maihin, erityisesti läntiseen Afrikkaan. Kulutuksesta sen sijaan vastaa Eurooppa, jossa käytetään n. 40 prosenttia kaikesta maailman suklaasta. Harva kuitenkaan tietää, mitä tietä suklaa on kaupan hyllylle päätynyt. Kaakaontuotantoon liittyy nimittäin paljon epäkohtia, kuten alhaiset tuottajahinnat sekä papujen poimintaan käytetty lapsityövoima. Kuvaavaa on myös se, että vain harva kaakaonviljelijä on koskaan elämässään maistanut suklaata.
Lapsityövoimasta puhuttaessa viitataan lapsiin, joilla ei ole työnteon ohessa mahdollisuutta käydä koulua ja joiden työolot ovat huonot. Kaakaontuotannossa lapsityövoiman käytön ympärille on syntynyt laaja ihmiskaupan bisnes. Yksin Norsunluurannikon pääkaupungissa käydään kauppaa 100 000 lapsella, joista suurin osa on peräisin naapurivaltiosta Burkina Fasosta.
Lapsityövoiman kitkemistalkoisiin tarvitaan kaikkia. Kuluttajien ja kansalaisjärjestöjen ohella erityisesti yritykset ja tuotantomaiden hallitukset on tärkeä saada mukaan tukemaan tavoitetta. Osapuolten syyttely ei auta. Reilun kaupan tunnus antaa kuluttajille mahdollisuuden valita tuotteen, jonka tuotannossa ei ole käytetty lapsityövoimaa ja jonka tuotannosta jokainen prosessin osapuoli on saanut reilun korvauksen. Reilun kaupan tuotteiden markkinaosuus onkin kasvussa monilla eri tuotesektorilla, mikä kertoo vahvaa viestiä siitä, että kysyntää eettiselle tuotannolle riittää.
Tuottajavaltioiden hallitukset myöntävät lapsityövoiman käytön olemassaolon, mutta eivät ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin raaka-aineiden hintakilpailun paineessa. Lapsityövoiman kitkemisen tulee kuitenkin lähteä juuri hallituksen toimenpiteistä ja niiden yhteistyöstä maassa toimivien yritysten kanssa. Näihin prosesseihin myös ulkopuolisen tuen tulisi keskittyä.
Myös Euroopan unionin tulee käyttää vaikutusvaltaansa. Kauppasopimusten ehtoihin tulee entistä tiukemmin liittää ihmisoikeus- ja kestävän kehityksen kysymykset ja niiden noudattamista on myös valvottava. Myös erillisillä EU-lainsäädännöillä voidaan vaikuttaa erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun kantamiseen lisäämällä vaatimuksia avoimuudesta yritystoiminnassa.
Olin aikanaan perustamassa Suomen Reilun kaupan edistämisyhdistystä ja nykyisin vaikutan parlamentin Fair Trade -työryhmässä. Reilun kaupan kehittymisen seuraaminen on ollut mielenkiintoista ja vaikka paljon on saavutettu, paljon on vielä tehtävänä. Kansainvälinen työjärjestö ILO on asettanut tavoitteeksi poistaa pahimman lapsityövoiman vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteesta ollaan vielä kaukana, mutta sen saavuttaminen on perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys – ajatus siitä, että meillä on vapaus valita orjatyövoimalla teetettyjä tuotteita on kestämätön.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan