Muistisairaiden hoidossa sairaanhoitajakoulutuksen saaneilla muistihoitajilla on keskeinen rooli kotona asuvan muistisairaan ja hänen omaistensa hoidossa. Ikääntyvien ja muistisairaiden hoidossa on yhä enemmän otettava huomioon hoidettavien perusoikeudet ja oikeus hyvään hoitoon. Työnkuvan muutokset vaativat sairaanhoitajien koulutuksen sisältöjen ja toteutustapojen tarkistamista sekä koulutuksen laadun varmistamista.
Sairaanhoitajien koulutusta määrittävät sekä EU-direktiivit että kansallinen ammattikorkeakouluja koskeva lainsäädäntö. Vaikka koulutuksen sisällöstä säädetään laissa, jotkin ammattikorkeakoulut ovat alkaneet vapaasti määritellä, mitä ja miten ne opettavat.
Joidenkin ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat kertoneet, että sairaanhoitajien koulutuksesta vastaavalla henkilöllä ei ole ollut minkäänlaista sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta. Tämä on aiheuttanut ongelmia koulutuksen suunnittelussa. Lisäksi sairaanhoitajien ammattiaineita on opettanut jonkin muun alan opettaja, jolla ei ole lainkaan käsitystä sairaanhoitajan ammatista.
Näissä oppilaitoksissa ajatellaan, että opettajan pätevyys riittää pätevyysvaatimukseksi. Tällöin ohitetaan kokonaan aineenopettajalta vaadittavat 60 opintopisteen substanssiopinnot.
On myös käynyt ilmi, että geriatrisen hoitotyön opinnot on saatettu suorittaa pelkkien opintokäyntien ja vastaavien järjestelyjen avulla niin, ettei opiskelija ole lainkaan ollut työyhteisöissä, joissa on geriatrisia asiakkaita tai potilaita.
Esimerkiksi muistisairaiden kuntouttamiseen tähtäävä hoitotyö ja niin sanottu auttava kohtaaminen vaativat kliinistä harjoittelua ammatissa toimivien sairaanhoitajien ohjauksessa. Pelkät opintokäynnit eivät riitä.
Kotihoito ja kotiin annettava hoito lisääntyvät tulevaisuudessa. Siksi on käsittämätöntä, että joissakin ammattikorkeakouluissa sairaanhoitajaopiskelijoille ei kuulu lainkaan kotisairaanhoidon jaksoa. Valmistuvat sairaanhoitajat ovat kertoneet, ettei heille ollut opetettu muistisairautta sairastavien hoito- ja kuntoutusmenetelmiä.
Säästöpaineiden keskellä toimivissa ammattikorkeakouluissa on siirrytty yhä enemmän etä- ja verkko-opiskeluun. Samalla on unohtunut, ettei sairaanhoitajan työhön oleellisesti liittyviä kädentaitoja tai kriisissä olevan henkilön kohtaamista voi oppia verkkokurssilla. Ammattipätevyysdirektiivi määrittää sairaanhoitajakoulutuksen teoreettisen opetuksen ja kliinisen harjoittelun määrät. Kaikissa ammattikorkeakouluissa niitä ei noudateta.
Opetusministeriön mukaan ammattikorkeakouluilla on oikeus järjestää itse opetuksensa. Yliopistoissa, esimerkiksi lääkäreiden koulutuksessa, ammattikunnan omavalvonta toimii niin hyvin, ettei siellä voisi kuvitellakaan, että lääkäreiden ammattiaineita opettaisi jonkin muun alan ihminen.
Lähihoitajien koulutuksen valvonnasta vastaa Opetushallitus. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysala on valitettavasti väliinputoaja, sillä sitä ei valvota.
Ammattikorkeakoulujen toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut eivät ole parantaneet tilannetta. Ammattikunnan omavalvontakaan ei toimi, jos oppilaitosten sosiaali- ja terveysalan johtajat ovat muiden alojen ammattilaisia.
Sairaanhoitajien koulutuksen epäkohtiin pitää puuttua rivakasti. On ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin asian selvittämiseksi ja saamiseksi paremmalle tolalle.
Sairaanhoitajakoulutuksen laatu on pystyttävä turvaamaan. Tarvitsemme päteviä, hyvin koulutettuja sairaanhoitajia tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon vaativiin työtehtäviin.
Merja Mäkisalo-Ropponen ja
Sirpa Pietikäinen
Mäkisalo-Ropponen on kansanedustaja (sd) ja Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja. Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen (kok) ja Muistiliiton valtuuston varapuheenjohtaja.
(Kirjoitus ilmestyi HS-vieraskynässä 9.5)
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan