Tänään on kansainvälinen holokaustin uhrien muistopäivä. Kunnioitimme päivää torstaina myös Euroopan parlamentissa.
Arviolta noin kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa ihmistä kuoli holokaustissa. Heidän lisäkseen natsit vainosivat ja murhasivat muun muassa seksuaalivähemmistöjen edustajia, romaneja, sairaita, vammaisia sekä poliittisia vastustajiaan.
Holokausti on kylmäävä esimerkki siitä, mitä seuraa siitä, kun populismi, fasismi, ääriliikkeet ja dis- ja misinformaatio saavat rehottaa. Holokaustin taimet kasvoivat ihmisryhmien perusteettomasta leimaamisesta ja syyllistämisestä, erilaisuuden pelosta ja tämän pelon välineellistämisestä. Ne, jotka valittiin ”hyväksi” ihmisryhmäksi, saivat elää elämäänsä tuttuun tapaan, tietämättömyydessä ja välinpitämättömyydessä toisten ihmisryhmien kokemia kauheuksia kohtaan.
Emme voi koskaan enää lähteä ihmisten luokitteluun hyviksi tai huonoiksi jonkun tahon mielivaltaisten päätösten perusteella. Meidän täytyy muistaa aina toisen maailmansodan karmiva perintö, ja myös puhua siitä ääneen.
Muistelemme holokaustia joka vuosi, jotta muistaisimme, ettei samanlaista tragediaa enää koskaan saa tapahtua. Tälle ”never again”-perustalle on rakennettu myös YK ja Euroopan unioni. Viime vuosien globaali kehitys ja ilmapiirin muutos myös Suomessa on näyttänyt, että meillä ei missään nimessä ole edelleenkään varaa unohtaa toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia, eikä ajatella, että olisimme immuuneja totalitarismille.
Totalitarismi on historiassa aina noussut pikkuhiljaa. Venäjällä kommunismin ideat muuttuivat 50-luvulla stalinismiksi, Espanja ja Italia luisuivat fasismiin 1900-luvulla kuin varkain, Saksasta puhumattakaan.
Samaan sarjaan kuuluu sekin, mitä Unkarissa tapahtuu nyt: lehdistönvapautta rajoitetaan, vähemmistöjä syrjitään. Italiassa nykyhallitus on korvannut mediatalojen ja museoiden johtajia itselleen mieluisilla henkilöillä vaikuttaakseen siihen, miten asioista puhutaan. Romaniassa puolueet rahoittavat hämäräperäisesti mediaa positiivista julkisuutta vastaan.
Kaava on tuttu. Yleisesti tunnustetut perusarvot ja tasa-arvo asetetaan kyseenalaiseksi sananvapauteen vedoten, ja yhtäkkiä tämä heijastuu myös kulttuuriin ja koulutukseen. Tiettyjä asioita ei voikaan enää opettaa tai ilmaista. Kaikki tämä voi olla alku kohti totalitarismia ja pahimmassa mahdollisessa tapauksessa holokaustin kauhuja.
EU tai Suomikaan ei ole vapaa näistä uhkaavista kehityskuluista. Siksi meidän on pysyttävä tarkkana ja lopetettava tällainen kehitys alkuunsa – sekä pidettävä kiinni näistä muistopäivistä.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan