Euroopan parlamentti on toisena EU:n lainsäätäjänä vastuussa ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävistä toimenpiteistä. Mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa, tulisi Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan teollisuusmaissa ja Euroopan unionissa leikata päästöjä 25 – 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80 – 95 prosenttia vuoteen 2050
mennessä vuoden 1990 tasosta.
Maailman päästöjen kasvu on saatava taitettua laskuun viimeistään vuosina 2000 – 2015. Tähän mennessä päästöt ovat kuitenkin kasvaneet nopeammin kuin pahimmissakaan ennusteissa on pystytty arvioimaan. Näin ollen EU:ssa tähän mennessä sovitut toimenpiteet ovat riittämättömiä ilmastokriisin torjumiseksi. Uuden parlamentin on tartuttava nopeasti toimeen. Siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan edellyttää nopeita toimia Euroopan unionissa.
Kööpenhaminassa maaliskuussa kokoontuneet noin 2000 ilmastotutkijaa 70 eri maasta totesivat, että IPCC:n ennuste, johon EU:n tavoitteet viittaavat, on ollut liian varovainen. Uuden tutkimustiedon mukaan Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n kaksi vuotta sitten julkistamat ennusteet ovat olleet pahoin alimitoitettuja.
Teollisuusmaiden omien päästövähennysten lisäksi meidän tulee pystyä kantamaan iso vastuu myös kehitysmaiden päästövähennyksistä. Kehitysyhteistyön näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kaikki myönnettävä kehitysapu tulisi olla ilmastoystävällistä ja hiilineutraalia.
Kehitysapu ei kuitenkaan yksin riitä. Teollisuusmailta tarvitaan kehitysyhteistyövarojen lisäksi vähintään 110 miljardia euroa vuosittain julkista rahaa kehitysmaiden päästövähennyksiin, sopeutumiseen ja metsäkadon pysäyttämiseen. EU:n osalta tämä merkitsee noin 35 miljardin euron vuosittaista rahoitusta. Rahoituksen on oltava lisäistä kehitysyhteistyövaroihin ja teollisuusmaiden itselleen ostamiin päästöoikeuksiin nähden.
Rahoituksen ohella EU:n tulee ajaa ilmastosopimukseen tehokasta metsämekanismia (REDD), joka palkitsee kehitysmaita trooppisten metsien säästämisestä. Kustannustehokkainta on säästää olemassa olevia sademetsiä siellä missä niitä vielä on. Mekanismiin tulee sisällyttää biodiversiteetin säilyttämisen tavoite ja alkuperäisiä metsiä kestävästi hyödyntävien ihmisten kunnioittaminen. Maailman metsistä on suoraan riippuvaisia 1,6 miljardia ihmistä. Heistä suuri osa kuuluu alkuperäiskansoihin. Biodiversiteetin ja näiden ihmisten kannalta ei ole yhdentekevää sidotaanko hiiltä sademetsällä vai eukalyptusplantaasilla. Sademetsien suojelu on myös kaikkein tehokkain tapa hillitä ilmastonmuutosta, sillä saman hiilimäärän sitominen metsiä istuttamalla veisi satoja vuosia. Siellä, missä metsiä ei enää ole, voi myös
metsittämishankkeita tukea.
Lisäksi biopolttoaineille tarvitaan viimeisimpään tieteelliseen tietoon perustuvat, kattavat ympäristökriteerit. Näin tuettaisiin ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta parhaita vaihtoehtoja, jotka eivät kilpaile ruoantuotannon kanssa tai aiheuta sademetsien tai muun arvokkaan luonnon hävittämistä. EU:n tavoitteena on, että vuonna 2020 vähintään 10 prosenttia kaikkien EU-maiden liikenteen energiankulutuksesta on peräisin uusiutuvista energialähteistä. Tavoite on kannatettava edellyttäen, että 10 prosentin osuus saadaan jätepohjaisista biopolttoaineista (ei kuitenkaan sekäjätettä polttamalla) ja sertifioidusta uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä tai muuten tiukat ympäristökriteerit täyttävistä lähteistä.
Mikäli haluaa vaikuttaa kansainväliseen ilmastopolitiikkaan, kannattaa äänestää kesän 2009 eurovaaleissa sellaista ehdokasta, jonka asialistalla kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on korkealla. Sirpa Pietikäinen on varmasti yksi näistä ehdokkaista.
Leo Stranius
Ilmastovastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto
Suomen luonnonsuojeluliiton eurovaaliteesit osoitteessa:
http://www.sll.fi/eurovaalit
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan