Kansanedustaslaitoksen valtaan perustuva edustuksellinen demokratia on Euroopan maissa tärkeä osa demokratiaa ja yhteiskunnallista vakautta. Suomessa parlamentaarinen demokratia on luotu ihmisten vapaaehtoisen toiminnan kautta.
Ansio siitä kuuluu kansallisuusliikkeelle, sosiaali-reformistiselle työväenliikkeelle, itsenäiselle talonpoikaistolle ja tätä kautta syntyneille kansansivistykselle,koulutukselle ja vahvalle keskiluokalle. Tämä yhdistettynä Suomeen syntyneeseen ja tänne aina kiihtyneen globalisaation ajan alkuun juurtuneeseen elinkeinoelämään on luonut meille sellaisen yhteiskunnallisen vakauden, jossa laillinen moraali vastaa pitkälle yleistä oikeudenmukaisuuden tajua.
Demokratian määritelmäksi parlamentarismi ei kuitenkaan riitä. Jos niin olisi, ymmärtäisimme demokratian koostuvan vain päättäjiksi valituista ja heidän alamaisistaan. Suomessa käytävä valtaoikeuskeskustelu osaltaan pitää juuri alamaiskuvaa yllä. Siinä alamaiset vain äänestävät kerran neljässä vuodessa ja toimivat muutoin lähinnä kuluttajina ja uuden työvoiman tuottajina. Poliittiseen päätöksentekoon liittyvää keskustelua käydään ainakin valtamediassa pitkälle vain päättäjiksi valittujen kesken tavalla, jossa kansalaiset ovat vain seuraajia.
Sen miten kansalaiset voisivat vaikuttaa yhä globaalimmin kytkeytyviin asioihinsa pitäisi kuitenkin olla demokratiasta käytävän keskustelun ytimessä. Monen suomalaisen näkyvän poliitikon, mediavaikuttajan ja tutkijankin silmissä keskeisimpinä valtaongelmina näyttäytyvät vain poliittisen eliittimme valtaoikeudet. Esimerkiksi EU- päätöksentekoon liittyvää ns. kahden lautasen ongelmaa tunnutaan pidettävän paljon tärkeämpänä kuin yhä useampien kansalaisten ajautumista täysin vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.
Yhden ihmisen instituution eli pääministerin vallan vahvistaminen entisestään ei ole vastaus poliittisne demokratian puutteisiin.Tähän keskittyminen kertoo sellaisesta valtakäsityksestä, jossa parlamentarismi ymmärretään demokratian koko kuvaksi; kansalaisten sekä kansalaisliikkeiden vaikutuspyrmimykset ymmärretään taas vain tervetulleena mutta ylimääräisenä puuhasteluna. Politiikan legitimiteetin kannalta on kuitenkin ensiarvoista että kansalaiskäsitykset demokratian kehittämistarpeista otetaan vakavasti huomioon.
Selvä enemmistö suomalaisista kannattaa presidentin virkaan liittyvien poliittisten valtaoikeuksien säilyttämisestä suunnilleen nykyisellään. Tämän käsityksen sivuuttaminen perustuu ymmärtääkseni kolmeen asiaan. Puoluejohtajista olisi helpompaa sopia asiat keskenään ilman kansan suoraan valitsemaa presidenttiä. Toiseksi vallan hajauttamista useampaan valtakeskukseen ei osata arvostaa. Kolmanneksi keskustelussa vaikuttaa vieläkin ns. kekkos-trauma, joka estää ylimpien valtasuhteiden pohtimisen puhtaasti demokratian ja politiikan legitimiteetin näkökulmasta.
Osaltaan presidentin vallan suureen kannatukseen vaikuttaa se, etteivät suoran demokratian kanavat ole Suomessa kovin kehittyneet. Esimerkiksi Sveitsissä on tulevien kansanäänestysten päivät pääteetty jo useiden vuosien ajalle ilman,että kukaan siellä väittäisi polittisen päätöksenteon tai valtiontalouden olevan tämän vuoksi sekaisin. Perustuslakia uudistettaessa on tärkeää, että meilläkin
kehitetään suoran kansalaisdemokratian keinoja. Esimerkiksi 100 000 kansalaisen mahdollisuus esittää kansanäänestykseen johtava kansalaisaloiote lisäisi kansalaisliikehdintää ja osallistuvaa demokratiaa alamaisyhteiskunnan sijasta.
Kun päätöksentekoon tuodaan useampia asioita joista me kaikki voimme päättää, lisää tämä varmasti yhteiskunnallista keskustelua niin lähiyhteisöissä kuin valtakunnallisellakin tasolla. Tällä vuosisadalla siihen on myös teknolgisesti paljon enemmän kanavia kuin vielä pari vuosikymmentä sitten .
Talouden globalisaation kiihtyminen on vienyt valtaa perinteisiltä kansallisvaltioilta. Siksi myös politiikan on kansainvälistyttävä ja valtioiden väliset järjestöt on demokratisoitava. Tämä tarkoittaa elävän vuorovaikutuksen luomista sekä kansallisten että kansainvälisten kansalaisverkostojen ja valtiojärjestöjen välille. Muutoin kansainvälistä demokratiaa rakennetaan vain poliittisten eliittien ja niihin usein aivan liian tiiviisti kytkeytyvin suurten yksityisten taloudellisten eturyhmien, kuten monikansallisten yritysten ehdoilla.
Ensi vaiheessa osallistuminen edellyttää tiedon avoimuutta ja päätöksenteon salailun vähentämistä. Euroopan Unionin tasolla tähän suuntaan edetään jos parlamentin valtaa lisätään ja erilaisia salaisuussäännäöksiä vähennetään. Tämä tarkoittaa myös piilovaikuttamisen tekemistä avoimeksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain kongressissa pidetään julkista lobbausrekisteriä mihin Euroopassa ei ole vielä päästy.
Olemme Srpa Pietikäisen kanssa olleet edistämässä globaalia demokratiaa yli 200 kansalaisjärjestön yhteenliittymästä ja sosiaalisesta liikkeestä Euroopassa ja Aasiassa kostuvan Asia-Europe People´s Forumin (AEPF) puitteissa. Tämä Aasia-Euroopan kansalaisfoorumi on mm. esittänyt keinoja yhteisten voimavarojen suuntaamiseksi kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan yhä lisääntyvän asevarustelun ja kansainvälisen asekaupan sijasta. Kylmä sota päättyi jo melkein 20 vuotta sitten ja silti maailman asevarustelumenot ovat suuremmat kuin koskaan, vuositasolla noin 1000 miljardia euroa. Elämme kuitenkin aikaa jolloin koko ihmiskunnan elämää vaikeuttavat uhat ovat niin suuret, että nyt jos koskaan tarvitaan kansainvälisellä tasolla rauhanomaista yhteistyötä näiden uhkien taltuttamiseksi.
Eurooppaa eivät uhkaa suuret sotilaalliset konfliktit.
AEPF-verkoston mielestä aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja osallistava demokratia ovat ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteuttamisen ehdottomia edellytyksiä. Ilman niitä ei Suomestakaan olisi voinut kehittyä ylivoimaisen enemmistön luottamusta nauttivaa oikeusvaltiota. Köyhyyden vähemtäminen ja ihmisoikeussopimusten toteuttaminen ovat peruskeinoja ihmiskuntaa kohtaaviin haasteisiin vastaamisessa. Eniten suurista ongelmista kärsivät juuri köyhimmät ihmiset, joiden vaikutusmahdollisuudet omissa asioissaan ovat vähäiset.
Uhkat ja haasteet on myös osattava laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Esimerkiksi nälkä, taudit ja ympäristötuhot ovat massatappajia terrorismin uhkaan verrattuna. Silti terrorismiin vedoten ollaan Euroopassa siirtämässä valtaa suojelupoliisien ja armeijan tiedusteluosastojen kaltaisille elimille. Tämä valta on pois kansalaisilta ja kansanvaltaisesti valituilta päättäjiltä. Tätä suuntausta vastaan olisi sekä täällä että muualla maailmassa vahvistettava kansalaisten valvontakeinoja ja oikeusasimies-instituutioita. Muuten ajaudumme ns. isoveli valvoo yhteiskuntaan, joka ei todellakaan ole länsimaisten demokraattisten arvojen mukainen yhteiskuntamalli.
Erityisesti teollistunutta maailmaa ravistelevasta talouskriisistä ei voida mennä ohi ilman suuria muutoksia. Valtaa on otettava takaisin sinne minne se kuuluu Tällöin ei ole muuta mahdollisuutta kuin lisätä talouden poliittista säätelyä ja sitä sosiaalista, taloudellista ja polittista tilaa, jossa kansalaisten ja kuluttajien ääni kuuluu. Globaalilla ja eurooppalaisella tasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi veroparatiisien lakkauttamista, uusien innovatiivisten rahoituslähteiden käyttöön ottamista ja ihmisten ahdinkoon välinpitämättömästi suhtautuvan taloudellisen keinottelun poliittisiin ohjaksiin pistämistä. Niiden jotka vakavalla mielellä kehittelevät sosiaalisen markkinatalouden mallia, on syytä löytää asioihin paitsi kansallinen myös eurooppalainen ja globaali näkökulma.
Ajatus, jonka mukaan lamasta selvittyämme voisimme jatkaa entisillä eväillä on edesvastuuton sekä suomalaisia että maapallolla ennenaikaisesti kuolevia lapsia kohtaan. Uusliberalismin aika on nyt ohi.
Kalle Sysikaski
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan