Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on purskahtanut jälleen käyntiin Venäjän viimeaikaisten vaatimusten, Ukrainan kärjistyneen tilanteen ja presidenttimme uudenvuodenpuheen seurauksena.
Presidentti Sauli Niinistö nosti kiitettävästi eurooppalaisen turvallisuushaasteen esille uudenvuodenpuheessaan. Toivottavasti tämä herättää myös meillä keskustelun laajemmasta eurooppalaisesta puolustus- ja turvallisuusyhteistyöstä. Suomen on syytä aktivoitua tässä keskustelussa.
Mitä tulee Natoon, mielestäni Suomi sinällään voi oman valintansa mukaan liittyä Naton jäseneksi, mutta Suomen tai Euroopan turvallisuusvajetta tämä ei yksin ratkaise. Erilaisia turvallisuusratkaisuja tarvitaan kriisien luonteen, koon ja alueellisuuden mukaan, aivan kuten vaikkapa Hämeenlinna tarvitsee oman poliisinsa, jonka tarvetta puolustusvoimat ei voi täyttää. Vastaavasti poliisi ei voi hoitaa puolustusvoimien tehtäviä. Nato on globaalien ja suurvaltakriisien työkalu ja sen pelotevaikutus toimii myös vain sellaisissa kriiseissä. Kukaan ei aloittaisi Krimin valtauksen vuoksi kolmatta maailmansotaa ja Venäjä sekä muut EU:n ulkopuoliset toimijat tämän tietävät. Siksi eurooppalaisissa eskalaatioissa tarvitaan myös eurooppalaista toimintakykyä.
EU:n yhteisen puolustuskapasiteetin vahvistaminen ei ole vaihtoehto Natolle, vaan ne ovat toisiaan täydentäviä ratkaisuja. EU:n tulee vahvistaa yhteistä puolustusta ja kriisinratkaisukapasiteettia. Mikäli EU:lla olisi käytettävissään kaikkien jäsenmaidensa yhteinen puolustuskapasiteetti, se olisi maailman toiseksi suurin armeija. Siinä missä Nato ei ole toimiva ratkaisu alueellisissa kriiseissä, yhteinen eurooppalainen puolustus voi taata riittävän määrän lentokoneita valvomaan ilmatilaamme, merivoimien aluksia turvaamaan vesialueemme tai pataljoonia rajoillemme. Tähän ei yksikään jäsenmaa yksin pysty. Siksi pysyvä rakenteellinen yhteistyö puolustusasioissa, paremmat kriisinhallintarakenteet, vahvistetut EU:n nopean toiminnan välineet, yhteinen puolustusrahasto sekä Ranskan interventioaloite ovat elintärkeitä itsenäisyydellemme, turvallisuudellemme ja kansalaistemme suojelulle.
Sotilaallisten kapasiteettien yhdistäminen on järkevää, mutta jokaisella jäsenmaalla olisi oma armeijansa aivan kuten nytkin ja ensisijainen puolustusvastuu omasta alueestaan. EU-tason yhteistyöstä huolimatta me tarvitsemme myös oman kansallisen puolustuksen. Kyse olisi siis unionitasoisesta yhdessä päätettävästä liikuteltavasta kapasiteetista, joka perustuisi kansallisen sotilaskapasiteetin pohjalle. Yhteistyötä lisäämällä kyetään myös säästämään kaikkien jäsenmaiden puolustuskustannuksista. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on työkalumme paremman maailmanjärjestyksen rakentamiseen. Se on myös se keino, jolla voimme puolustaa eurooppalaisia – ja kansallisia – intressejämme. Turvallisuusvajeemme ratkaistaan eurooppalaisilla nopean toiminnan joukkojen luomisella ja itsenäisen eurooppalaisen puolustuskapasiteetin rakentamisella.
Tällä hetkellä ajankohtaisen Ukrainan kriisin ratkaisu puolestaan vaatii laajempaa kansainvälistä koordinoitua yhteistoimintaa, jolla puolustetaan kansainvälisiä monenkeskisiä sopimuksia ja niiden noudattamiseen perustuvaa maailmanjärjestystä. EU:n vahvempi yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi omiaan ennaltaehkäisemään Ukrainan kaltaisia kriisejä. Tämä edellyttää muun muassa enemmistöpäätöksentekoa jäsenmaiden kesken EU:n neuvostossa, laajempaa ja itsenäisempää toimivaltaa komissiolla ja tarvittaessa myös itsenäisesti liikuteltavia joukkoja. EU:lla on Ukrainan kriisissä, kuten myös Valko-Venäjän osalta, runsaasti tehokkaita työkaluja käytössä, jos vain löytyisi jäsenmaiden yhteistä tahtoa niiden käyttämiseen. Työkaluja ovat eriasteisesti kiristettävät talouspakotteet, ääritilanteissa myös Venäjän poissulkeminen kansainvälisestä rahanvaihtojärjestelmästä. Pakotteiden on oltava oikeasuhtaisia, niiden merkitystä ei tule vähätellä, eikä kaikkea kannata myöskään käyttää hätiköiden. Pitkän aikavälin tavoitteena on Euroopan mantereen tilanteen vakauttaminen, rauhan ja toimivien yhteistyösuhteiden aikaansaaminen sotaan eskaloituvan aseellisen kriisin sijasta. Interventiot ovat aina helpompia aloittaa kuin lopettaa.
Kuva: NATO
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan