Euroopan parlamentti hyväksyi eilen palkka-avoimuusdirektiivin valiokuntaäänestyksessään äänin 65-16. Olen toiminut direktiivissä EPP-ryhmäni pääneuvottelijana parlamentin puolella.
EU-tasolla sukupuolten välinen palkkaero on edelleen 14,1 prosenttia. Tämä johtaa vieläkin syvempään eläkekuiluun, joka tekee naisten eläkkeistä 30 prosenttia pienempiä kuin miesten keskimäärin. Ehdotus palkka-avoimuusdirektiiviksi tekee näkyväksi palkkaerot samanarvoisissa töissä.
Nykyisellä vauhdilla kestäisi lähes kolme sukupolvea, että saavuttaisimme asiassa sukupuolten tasa-arvon, vaikka jo Rooman sopimukseen kirjattiin vuonna 1957 periaate, että naisille ja miehille tulee maksaa samasta työstä samaa palkkaa. Sama velvoite tulee myös vuodelta 2006 peräisin olevasta direktiivistä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa. Sitä, mitä emme näe emmekä tiedä, on hankala korjata. Tarvitsemme tietoa siitä, millä perusteella palkka muodostuu samasta ja samanarvoisesta työstä.
Direktiiviehdotuksen tärkeimmät kohdat edistävät palkkauksen läpinäkyvyyden luomista organisaatioissa ja samanpalkkaisuuteen liittyvien keskeisten käsitteiden soveltamisen helpottamista sekä vahvistavat täytäntöönpanomekanismeja. Direktiivi puuttuu samanpalkkaisuuteen perusoikeutena ja sen jatkuvaan riittämättömään täytäntöönpanoon, sekä varmistaa avoimuusstandardeilla, että samapalkkaisuutta kunnioitetaan kaikkialla EU:ssa.
Tämä direktiivi ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta auttaa eteenpäin. Kun tietoa ei ole, ihmiset eivät tiedä mahdollisesta palkkasyrjinnästä eivätkä voi ajaa omia oikeuksiaan. Palkkojen avoimuus mahdollistaa työntekijöiden oikeuden samanarvoiseen palkkaan antamalla heille tietoja muiden organisaation työntekijöiden palkoista, jotta he voivat arvioida, ovatko altistuneet palkkasyrjinnälle. Tämä on olennaista, koska ilman tietoa emme voi karsia syrjintää.
Direktiivi puuttuu myös naisten työn systemaattiseen aliarviointiin työnantajatasolla. Yritysten on raportoitava nais- ja miestyöntekijöiden välisistä palkkaeroista organisaatioissaan. Jos raportti näyttää, että perusteettoman palkkaeron riski on korkea, on työnantajien ja työntekijöiden edustajien toimittava niiden poistamiseksi.
Segregaatio työmarkkinoilla on todellinen ongelma EU-tasolla, missä kolme kymmenestä naisesta työskentelee perinteisillä matalapalkka-aloilla, esimerkiksi koulutus- ja sote-aloilla, ja toisaalta lähes kolmannes miehistä työskentelee tiede-, teknologia-, matemaattisilla ja insinöörialoilla, jotka ovat korkeapalkka-aloja. Tähän on haettu muutosta samanarvoisen työn vertailun mahdollistamisella jo 1990-luvun tutkimuksin, jotka mahdollistaisivat työn vaativuuden arvioinnin eri alojen välillä, mutta vain vähän on saatu aikaan. Direktiivillä haemme tähän muutosta.
Direktiivi koskee 50 hengen ja suurempia yrityksiä. Edes parlamentin huomattavasti alentama raja-arvo komission esittämästä 250 hengen yrityksistä 50 hengen yrityksiin ei kata koko työvoimaa. Eurostatin toimittamiin tietoihin perustuvan komission vaikutustenarvioinnin mukaan 50 työntekijän raja-arvo kattaa 1,1 prosenttia yrityksistä ja 50 prosenttia työntekijöistä EU:n alueella. 250 hengen yrityksen raja-arvo olisi koskettanut vain 0,2 prosenttia yrityksistä ja 33 prosenttia työntekijöistä.
Direktiiviehdotuksen toivotaan etenevän suoraan valiokunnan hyväksymisestä kolmikantaneuvotteluihin parlamentin, komission ja neuvoston välillä. On kuitenkin mahdollista, että tarpeeksi monen edustajan niin vaatiessa kanta tulee tässä vaiheessa poikkeuksellisesti täysistuntokäsittelyyn huhtikuun täysistunnossa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan