Olen toiminut Euroopan parlamentissa europarlamentaarikkona jo viisitoista vuotta, vuodesta 2008 alkaen. Naisten ihmisoikeudet ovat meppinä aloittamisesta saakka olleet työni ytimessä. Näiden tasavuosien ja tänään vietettävän naistenpäivän kunniaksi on hyvä hetki arvioida jo tehtyä työtä naisten oikeuksien ja tasa-arvon valiokunnassa (FEMM), jonka työssä olen ollut mukana jäsenenä tai varajäsenenä jo vuodesta 2012.
Noin yleisesti katsottuna naisten oikeudet ja tasa-arvo ovat vuosi toisensa jälkeen ottaaneet harppauksia eteenpäin – jos verrataan vaikkapa vuoteen 1995, jolloin Pekingin julistus, ensimmäinen kansainvälinen teksti naisten oikeuksista, laadittiin. Viime vuosina olemme kuitenkin saaneet todistaa voimakkaitakin vastaiskuja, niin kutsuttua “backlashia”, naisten oikeuksille. Myös EU:ssa olemme nähneet esimerkiksi, miten naisilta evätään aborttioikeus tai abortin ja muun terveydenhuollon saamista vaikeutetaan merkittävästi. Nyt on ehkä tärkeämpää kuin koskaan puhua naisten oikeuksista ja niiden edistämisestä. Olemme saavuttaneet paljon, mutta tasa-arvo ei ole valmis.
Viimeisin merkittävä edistysaskel EU:ssa ja parlamentin FEMM-valiokunnassa on ollut palkka-avoimuusdirektiivin eteneminen, jonka neuvotteluihin osallistuin EPP-ryhmän neuvottelijana. Palkka-avoimuusdirektiivi tuo näkymättömät erot palkoissa näkyviksi, edellyttää yrityksiä raportoimaan palkkaeroistaan ja tekemään palkoista läpinäkyvämpiä jo esimerkiksi rekrytointivaiheessa, sekä puuttuu naisten työn systemaattiseen aliarviointiin. Direktiivi myös määrittelee sen, miten työntekijä voi hakea itselleen oikeutta, jos palkkasyrjintää on tapahtunut.
Toinen tärkeä saavutus tällä kaudella oli vuonna 2020 neuvoteltu EU:n uusi Kansalaisten, tasa-arvon ja perusoikeuksien ohjelma ja erityisesti siihen sisältyvä Daphne-ohjelma, joka keskittyy tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen Istanbulin sopimuksen mukaisesti sekä LGBTIQ-henkilöiden, vammaisten henkilöiden ja muihin riskiryhmiin kuuluvien ihmisten suojeluun. Eri tahot voivat hakea ohjelmasta rahoitusta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisevään työhön.
Viime keväänä toimin parlamentin pääneuvottelijana Euroopan parlamentin hoivaraportissa. Raportti peräänkuulutti etenkin omaishoitajuuden tunnistamista koko EU:ssa ja omaishoitajien vahvempaa tukemista sekä laadukkaan, saavutettavan ja kohtuuhintaisen hoivan takaamista kaikille eurooppalaisille. Hoiva on myös sukupuolikysymys: suurin osa hoiva-alan työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia, ja naisten työn historiallinen systemaattinen aliarvíointi on yksi syy hoiva-alan palkkakuoppaan. Sekä hoivatyöntekijöissä että hoivan saajissa naiset ovat enemmistössä, eli kärjistetysti naiset hoitavat muita naisia kurjissa työoloissa. Kohtaamme pian hälyttävän työvoimapuolan hoiva-alalla, jos asiaan ei puututa paremmilla palkoilla ja työoloilla.
Lisäksi erilaiset hoitovelvoitteet, yleensä lasten- tai omaishoito, ovat lähes viidesosalle naisista syy pysytellä työelämän ulkopuolella. Tämä vaikuttaa negatiivisesti naisten sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin, kun samaan aikaan heidän miespuoliset perheenjäsenensä käyvät palkkatöissä ja kerryttävät sekä parempaa ansiotuloa että tulevaisuuden eläkettä.
Olen ollut mukana myös laatimassa useampia naisten asemaa koskevia Euroopan parlamentin päätöslauselmia. Puolan aborttikieltoa koskeva päätöslauselma on yksi tärkeimmistä kuluvan vaalikauden teksteistä, sillä siinä muistutettiin aborttioikeuden eväämisen naisilta olevan yksi sukupuolittuneen väkivallan muoto ja aborttioikeuden kuuluvan ihmisoikeuksiin. Pekingin julistuksen 25-vuotispäivän kunniaksi laadittu päätöslauselma ilmaisi vuonna 2021 huolta muun muassa naisten kohtaamista työelämän lasikatoista Euroopassa, naisten työttömyydestä sekä noin 14 prosentin erosta miesten ja naisten palkoissa EU:ssa.
Nämä kaikki ovat olleet merkittäviä edistysaskelia naisten aseman parantamiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Paljon työtä on kuitenkin vielä tehtävänä. Jotta voimme puuttua tasa-arvon epäkohtiin EU:ssa, tarvitsemme esimerkiksi vertailukelpoista tietoa eri jäsenmaiden tasa-arvotilanteista. Siksi etenkin Euroopan tasa-arvoinstituutilla (EIGE) on suuri vastuu sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Viimeisimmän EIGE-raportin mukaan EU-jäsenmaiden mielestä instituutin tekemä tutkimustyö on hyvin arvokasta niiden tasa-arvotyölle, ja siksi EIGE:n roolia pitää entisestään vahvistaa, sen tehtäviä laajentaa ja osoittaa instituutille tarpeeksi varoja tehtävänsä toteuttamiseen.
Tänä vuonna vietän naistenpäivää New Yorkissa YK:n 67. naisten asemaa koskevassa istunnossa, jonne matkustan osana parlamentin FEMM-valiokunnan delegaatiota. Istunnossa laaditaan ajankohtainen päätöslauselmateksti naisten oikeuksien tilasta ja niiden edistämisestä. Olen todella iloinen, että pääsen vuosien tauon ja pitkäjänteisen tasa-arvotyöni jälkeen taas osallistumaan istuntoon New Yorkissa. Mikä olisikaan oivallisempi paikka juhlia jo saavutettuja oikeuksia ja edistää vieläkin tasa-arvoisempaa maailmaa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan