Ympäristöpolitiikka on yksi niistä asioista, joissa EU:n yhteistyön voima on näkynyt. Ilman EU:n luontodirektiiviä ja Naturaa luonnonsuojeluverkostomme olisi paljon huonompi. EU:ssa on herätty myös siihen, että metsäjalanjälkemme ei paina vain Euroopan metsiä.
EU on erittäin merkittävä puun tuoja. Tuomme tropiikin puuta maista, joissa valtaosa hakkuista on laittomia. Laittomat hakkuut hävittävät metsiä ja kärjistävät köyhyyttä ja sosiaalisia konflikteja. Vuosien valmistelun jälkeen EU on vihdoin hyväksymässä asetuksen, joka vaatii EU:n markkinoilla puuta myyviltä yrityksiltä puun laillisuuden todistamista. Euroopan parlamentilla on ollut erittäin suuri vaikutus tämän lain syntyyn.
Metsäjalanjälkemme ei kuitenkaan rajoitu puun käyttöön. Maataloustuotteet ovat jo pitkään aiheuttaneet epäsuorasti suurimman osan tropiikin metsäkadosta. Soijan, lihan ja palmuöljyn tuotannon levittäminen yhä uusille sademetsäalueille kaataa maailman sademetsiä koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Seuraavaksi EU:n toivoisikin asettavan kestävyys- ja laillisuuskriteerejä maataloustuotteille.
Myös ilmastonmuutos ja bioenergian käytön lisääminen tuovat mukanaan uusia metsäkysymyksiä. Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä. Valitettavasti kaikki uusiutuva ei ole automaattisesti hyväksi ilmastolle ja ympäristölle.
Esimerkiksi biopolttoaineiden teko palmuöljystä tuottaa kyllä puhtaamman polttoaineen, mutta palmuöljyn käytön kysynnän kasvu aiheuttaa myös suurimman osan sademetsien raivaamisesta Indonesiassa. Kun sademetsien raivaamisesta aiheutuvat päästöt lasketaan mukaan, on palmuöljystä tehty polttoaine hiilitaseeltaan jopa huonompi kuin fossiiliset polttoaineet. Samalla menetetään biodiversiteetiltään korvaamattoman arvokkaita sademetsiä. Kiire energiavallankumouksen aikaansaamiseksi on kova. Mutta juuri siksi aikaa ei ole väärien ”ratkaisujen” kokeilemiseen. EU:n tulee asettaa tiukat kriteerit biopolttoaineiden ekologiselle kestävyydelle ja hiilitaseelle ja keskittyä ennen kaikkea energiankulutuksen tehostamiseen ja vähentämiseen.
Metsien hävittämisestä aiheutuu viidennes ihmisperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä. Aivan turhaan! Holtiton metsien raivaaminen ei tue kehitystavoitteita tai kestävää taloudellista kehitystä. Kehitysmaiden metsäkadon pysäyttäminen olisi helpoimpia ja kustannustehokkaimpia keinoja hillitä ilmastonmuutosta, kuten Nicholas Stern totesi arviossaan ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Arviot metsäekosysteemien taloudellisesta arvosta sen sijaan osoittavat, että metsien hävittämisen hinta saa kaikki tähänastiset talouskriisit näyttämään pieniltä.
Greenpeace arvioi, että teollisuusmaiden tulisi sitoutua osana Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluja 30 miljardin euron vuosittaiseen rahoitukseen metsäkadon pysäyttämiseksi kehitysmaissa. EU on toistaiseksi ottanut varovaisen myönteisen kannan rahoitukseen – nyt alkaa olla kiire antaa selvä signaali kehitysmaille, että rahaa löytyy, jos metsät sillä säästyvät.
EU:lla on todellinen mahdollisuus olla edelläkävijä metsä- ja ilmastopolitiikassa. Uskottavasti sen voi tehdä, kun oma takapiha on kunnossa. Euroopan omista metsistä enää noin kaksi prosenttia on luonnontilassa. Vaikka tilanne on tältä osin täällä huomattavasti huonompi kuin monissa metsätuhostaan tunnetuissa tropiikin maissa, ei vähien luonnontilaisten metsiemme arvoa vieläkään ymmärretä. Tänäkin talvena olemme joutuneet kritisoimaan Lapin valtion metsissä tapahtuneita lähes luonnontilaisten ikimetsien hakkuita. Suomenkin metsistä enää alle viisi prosenttia on luonnontilaisia. On surullista, että näitä käytetään edelleen avohakkuutalouteen ja bulkkituotteiden tekoon. 2010 on maailman biodiversiteetin vuosi. Ehkä se näkee myös Euroopan viimeisten luonnontilaisten ikimetsien suojelun.
Sini Harkki
metsäkampanjavastaava
Greenpeace
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan