Luonnon monimuotoisuus on elämää ylläpitävä verkko. Sen tehtävä on tuottaa maapallolle resilienssiä eli sitkeyttä. Luonnon monimuotoisuus havainnoistuu monilajisella kukkaniityllä: sellainen menestyy aina, sekä kuivina että sateisina kesinä, koska niitty muodostuu eri lajeista, jotka menestyvät erilaisissa olosuhteissa. Sen sijaan yksilajinen viljapelto kärsii nopeasti sopimattomista olosuhteista. Siihen on syynsä, miksi esimerkiksi metsät ovat monilajisia.
Maailman nisäkkäistä vain neljä prosenttia on villieläimiä, ja lehmiä on maailmassa enemmän kuin ihmisiä. Toisaalta kasvit ovat 82 prosenttia maapallon biomassasta, eli 7500 kertaa enemmän kuin ihmiset. Ihminen on vaivaiset 0,01 prosenttia maailman biomassasta, mutta silti meillä on valtavat ja liian usein tuhoisat vaikutukset ympäristöön.
Luonnon monimuotoisuuden kato on ensimmäisen kerran luvattu pysäyttää pysyvästi jo 90-luvulla, mutta sen sijaan biodiversiteetin köyhtyminen on vain pahasti kiihtynyt. Esimerkiksi Suomessa 48 000 eliölajista noin yhdeksäs on uhanalainen. Kaikille tutut naali, tunturihaukka, saimaannorppa ja huuhkaja ovat pulassa. Varpusia ja kottaraisia oli vielä 20 vuotta sitten puutarha mustanaan – nyt varpusesta ottaa sellaisen nähdessään jopa valokuvan harvinaisuuden tallentaakseen.
Vaikka biodiversiteettikadosta puhutaan vähemmän, on se vaarallisempi kuin ilmastonmuutos. Monimuotoisuuden köyhtyminen on hiljainen tuhoaja: se ei aiheuta tukahduttavaa hellejaksoa tai raivokasta hirmumyrskyä. Lajit vain katoavat, eikä varpusia, nokkosperhosia tai tiettyjä tienvarren kukkia enää vain ole. Vielä vähemmän muutokset näkyvät mikrobitason biodiversiteetissä, eli esimerkiksi maaperän, pieneliöstön tai ötököiden muutoksissa. Luonnon monimuotoisuuden kato on ilmiönä näkymätön, kuin kaverin tai oma vanheneminen. Se tapahtuu pikkuhiljaa, ja vaikutukset tulevat näkyviksi kunnolla vasta vuosien päästä.
EU:lla on kiire toteuttaa kunnianhimoinen ja sitova biodiversiteettistrategia. Uudesta vuoteen 2030 ulottuvasta strategiasta äänestetään Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa ensi viikolla. Sen tarkoituksena on vaikuttaa biodiversiteettikadon aiheuttajiin, kuten maan ja vesien kestämättömään käyttöön, luonnonvarojen ylikulutukseen, saasteisiin ja vieraslajeihin. Lokakuussa järjestettävän YK:n biodiversiteettikonferenssin Kiinan Kunmingissä täytyy tuoda pöytään myös globaalisti kunnianhimoisia biodiversiteettitavoitteita. Biodiversiteettinäkökulma on ulotettava vahvasti myös metsiin, ja myös Suomessa, sillä missäpä muualla biodiversiteettiä suojellaan kuin metsissä? Lähes kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista, noin 800 kappaletta, on metsälajeja.
Onneksi jokainen voi tehdä biodiversiteetin suojelusta hieman näkyvämpää ja oman harrastuksensa mosaiikkisuojelulla. Mosaiikkisuojelun periaate on, että kolmannes ulkotiloista, oli se sitten kolmannes kokonaisesta kaupungista, kaupunginosasta tai talon pihasta, olisi luonnontilaista. Näin on myös omassa puutarhassani.
Hyvää kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää!
Kuva: Johny Goerend / Unsplash
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan