Lisääntynyt tutkijoiden kivittäminen ja henkilökohtainen leimaaminen on huolestuttava ilmiö.
Tutkijat ovat esimerkiksi biotalous- ja ilmastokysymyksessä tehneet juuri sitä mitä heidän odotetaan tekevän: esittävän uutta tietoa ja erilaisia tapoja tarkastella asioita. Myös virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavien johtopäätöksien pohtiminen on arvokas ja tärkeä tutkijoiden tehtävä yhteiskunnassa. Tätä tehtävää on vaalittava ja puolustettava.
Jos tutkijoiden näkemykset ja johtopäätökset eivät sovi lobbareiden tai poliitikkojen tavoitteisiin, leimaamisen sijasta pitäisi kysyä, oppia ja keskustella. Sortuminen kaikkein lapsellisimpaan reaktioon eli pilkkaamiseen ja leimaamiseen on lyhytnäköistä ja pidemmän päälle poliittisen päätöksenteon uskottavuutta rapauttavaa toimintaa. Herätys ennen kuin ollaan hölmölässä!
Tilanne on aika jakomielitautinen: toisaalta ylpeilemme pisa-tuloksillamme, hyvämaineisella koulutuksellamme ja maailmaa mullistavilla innovaatiollamme. Samaan aikaan ja osin samat ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden toimintaa ja heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen määrärahojen leikkauksilla yliopistojen ja tutkimuksen mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mikä yliopistojen tehtävä yhteiskunnassa on.
Kriittinen, poliittisesta ohjauksesta ja painostuksesta vapaa tutkimus on jatkossakin Suomen menestymisen edellytys. Tätä oksaa ei kannata harkitsemattomilla möläytyksillä sahata.
Vaikea on tietää, mitä ei tiedä. Innovaatio, joka voidaan suunnitella ei ole mikään innovaatio.