Harvinaisten eläinten tai niiden ruumiinosien myynti on neljänneksi suurin kansainvälisen laittoman kaupankäynnin muoto. Mustilla markkinoilla esim. sarvikuonojen kuonot voivat maksaa painoonsa nähden enemmän kuin timantit tai kokaiini.
Harvinaisilla eläimillä käytävä kauppa ei ole pelkästään eläinten hyvinvointia koskeva asia tai ympäristöasia, vaan kansainvälisen rikollisuuden yksi toimintamuoto. Tästä syystä villieläinkauppa on turvallisuusuhka, koska kansainväliset rikolliset käyttävät pitkälti samoja keinoja ja kuljetustapoja niin huumeille, aseille kuin villieläimille: villieläimet ovat vain yksi tulonlähde monien laittomien tulonlähteiden joukossa.
Parlamentissa eilen järjestetty tilaisuus keräsi poliitikot ja asiantuntijat keskustelemaan siitä, mitä asialle pitäisi tehdä.
Villieläinten ostajamarkkinat löytyvät Aasiasta, USA:sta ja EU:sta, suuruudeltaan tässä järjestyksessä. Ongelman kitkemiseksi on säädetty kehittyneissä maissa useita lakeja, mutta haasteellisinta on ollut säädösten täytäntöönpano kehittyvissä maissa: valvovat elimet ja partiojoukot ovat monesti erittäin alirahoitettuja.
Ongelma ei kumminkaan ole yksisuuntainen, myös kysyntää tulisi saada vähennettyä. Etenkin Kiinassa villieläinten osilla on kansanperinteen ja terveysuskomusten luomaa kysyntää. Esimerkiksi suurin yksittäinen syy norsun luun menekin takana on Kiinan keskiluokkaistuminen: maassa nuoret saavat aikuistuessaan – vastaa hiukan meidän ripille pääsyä – oman sinetin. Aiemmin tämä sinetti tehtiin muovista tai puusta, mutta väestön vaurastuessa statusta nostava norsunluu on valtavirtaistunut materiaalina.
Ratkaisuina kysynnän vähentämiseen ovat ennen kaikkea tiedottaminen ja rangaistusten koventaminen: ostajien tulee tietää ostavansa laittomia tuotteita ja rangaistusten tulee olla tarpeeksi kovia, jotta rikollisilla tai ostajilla on motiivi olla ostamatta villieläintuotteita kotiinsa.
Mitä pitäisi tehdä? Kansainväliset rikollisorganisaatiot ovat paljon verkostoituneempia kuin viranomaiset. Viranomaiset eivät voi saada rikollisia kiinni, jos heillä ei ole resursseja kansainväliseen yhteistyöhön. EU:n tasolla pitäisi myös pohtia rangaistusten tai sakkojen harmonisointia, koska muutoin rikolliset voivat tuoda Schengen alueen sisälle laittomia villieläimiä sieltä, missä kiinnijäämisen riski ja kustannukset ovat pienimpiä. Tarvitaan siis ulkoista ja EU:n sisäistä yhteistyötä sekä täytäntöönpanon ja rangaistussäännösten harmonisointia.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan