Suhtaudun varauksella ja kriittisesti Euroopan komission ehdotukseen kriittisistä raaka-aineista. Euroopan parlamentti keskustelee ja äänestää tällä viikolla kriittisten raaka-aineiden ehdotuksesta täysistunnossa Strasbourgissa.
Olen huolissani ehdotuksen vaikutuksista erityisesti Pohjois-Suomen ympäristölle ja yhteisöille.
Euroopan komissio on herännyt uuteen ongelmaan, ja strategisen omavaraisuuden ja hiilineutraalin teollisuuden läpiajamiseksi Euroopan komissio esitti maaliskuussa 2023 ehdotuksen kriittisistä raaka-aineista osana uutta Vihreän kehityksen ohjelman teollisuussuunnitelmaa.
Kuinka varmistaa tarvittavat raaka-aineet energiaremontin ja hiilineutraalin teollisuuden läpiajamiseksi samalla kun Euroopan geopoliittinen tilanne on kiristynyt Venäjän hyökkäyssodan takia? Energiaratkaisut, digitalisaatio ja esimerkiksi sähköautot vaativat valtavan määrän kriittisiä raaka-aineita. Strateginen omavaraisuus kriittisistä raaka-aineista on EU:lle nyt entistä tärkeämpää.
Ehdotuksen tausta-ajatus on hyvä, sillä eurooppalainen omavaraisuus vakauttaa markkinoitamme maailmankaupan heilahduksilta ja turvaa teknologiaan vaadittavien raaka-aineiden saatavuuden sekä hiilineutraaliustavoitteen saavutettavuuden. Todellisuudessa ehdotus on kuitenkin katastrofaalinen. Kyseessä on ennen kaikkea eurooppalaisen kaivosteollisuuden hätäkäynnistäminen. Ehdotus antaa pikakaistan strategisille kaivosprojekteille, joiden lupaprosessit eivät saisi kestää kahta vuotta pidempää. Tämä ei ole ympäristön tai valtiontalouden kannalta kestävää saatikka järkevää.
Lupaprosessien pikakaista johtaa ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) huolimattomaan laatimiseen, jolloin vaarana on uusien Talvivaara-tapausten yleistyminen. Huolimaton YVA on uhka ympäristölle, kuten herkille vesistöille, eliöille ja luonnon monimuotoisuudelle. Vaikutuksia koituu myös paikallisille yhteisöille, joihin voi kohdistua vakaviakin kansanterveyteen ja elinkeinoon liittyviä riskejä.
Vaarana on, että periferia-alueista, kuten Pohjois-Suomesta tulee EU:n raaka-ainepankki, joissa uudet kaivokset louhivat EU:n kasvavaan kysyntään raaka-aineita. Raaka-aineet virtaavat keskuksiin ja Suomelle jää käteen pilaantunut ympäristö ja siivoaminen. Myös paikallisten yhteisöjen, kuten saamelaisten, oikeudet ja vaikuttamismahdollisuudet ovat uhattuina, kun kaivoksia pikakäynnistetään.
Pietikäisen mielestä ehdotuksen tulisi nojata kiertotalouteen eikä uusiin kaivoksiin. Ehdotuksessa esitetään, että vain 15 prosenttia EU:n kriittisistä raaka-aineista olisi kierrätettyjä vuonna 2030. Parlamentin teollisuusvaliokunta esittää 50 prosentin tavoitetta, minkä lisäksi mietintö on hieman parantanut komission ehdotusta joissain kohdissa. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta tavoite tulisi nostaa 75 prosenttiin. Neitseellisiä raaka-aineita tulisi saada käyttää vain, jos uusioraaka-aineita ei todistetusti ole riittävästi saatavilla. Mietintö ei myöskään ratkaise kaivosten pikakaistojen vaikutuksia ympäristöön.
Uusien kaivosten avaamisen tulisi olla vihoviimeinen vaihtoehto, mikäli muut keinot osoittautuvat riittämättömiksi. Jos kaivoksia joudutaan avaamaan, tulee ne tehdä kaikki kestävyystekijät huomioiden pikakaistaa käyttämättä ja paikallisten yhteisöjen mielipiteet huomioiden. Uusien kaivosprojektien tulee myös laatia ja varmistaa käytöstä poistuvien kaivosten siivoaminen ja ympäristön ennallistaminen.
Ehdotuksen tulisi nojautua varovaisuusperiaatteeseen, sillä kaivosprojektin vaikutukset ympäristöön ja yhteisöihin ovat merkittäviä vuosikymmenten ajan ja jatkuvat yleensä kaivoksen sulkemisen jälkeenkin. Kyseessä on peruuttamaton muutos ympäristöön.
Kuva: Pixabay
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan