Kun Euroopan parlamentti tämän vuoden alussa äänesti kalastuspolitiikan tulevista suuntaviivoista, lopputulos oli voitto kestäville kalakannoille: kalastuskiintiöiden laskentatapa ankkuroitiin kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin ja poisheitettävälle sivusaaliille asetettiin tiukemmat rajat. Saavutettu hyvä päätös oli tällä viikolla vaakalaudalla, kun parlamentti äänesti kalapolitiikan rahoituskehyksestä. Pöydällä oli nimittäin esitys siitä, että uusien kalastusalusten rakentamiseen alettaisiin antaa EU-tukia kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Euroopan komission laskelmien mukaan kalakannoistamme 88 prosenttia kalastetaan tasolla, joka ylittää niiden kestävän enimmäistuoton. Vuosikymmeniä jatkunut liikakalastus on romahduttanut useiden kalalajikkeiden kannat meristämme. Ja kalan ollessa vähissä, osa kaloista kalastetaan jo ennen niiden sukukypsää ikää, mikä osaltaan kaventaa tulevia kalakantoja. Esimerkiksi sushiruoissa suosittu sinievätonnikala saavuttaa sukukypsyyden kasvualueesta riippuen vasta 5-10 vuoden ikäisenä.
Vesillämme liikkuu suhteessa aivan liikaa kalastusaluksia – ja liian suuria sellaisia -jotka omalta osaltaan hirttävät meitä kiinni ylikapasiteettiin ja liikakalastukseen. On syntynyt noidankehä, jossa vähentyneet kalakannat ovat lisänneet alusten määrää ja kokoa, jotka taas puolestaan edelleen pienentävät kalakantoja. Suurilla verkoilla kalastavat alukset myös nostavat merestä rutkasti nk. sivusaalista, joka usein heitetään pois hyödyntämättä. Tämä tuhlaileva käytäntö tulisi ehdottomasti saada minimiin.
Parlamentti kuitenkin piti kestävän kalastuksen puolta. Pahiten kalakantoja verottavat tukimuodot pysyvät jatkossakin poissa ja sen sijaan rahaa ohjataan enemmän tutkimukseen, tiedon keruuseen ja valvontaan. Näitä keinoja todella tarvitaan, sillä juuri ilmestyneen tutkimuksen mukaan 30–40 prosenttia elintarvikeketjuun päätyvästä kalasta saalistetaan laittomasti.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan