CAM-väki kokoontui eilen Euroopan parlamentissa kahden meppikollegani kanssa järjestämäämme koko päivän konferenssiin. Päivä oli mielenkiintoisten puheenvuorojen sävyttämä kokonaisuus. Kuuntelijoita oli runsaasti, mutta harmittavasti poissa olivat komission edustajat. Tauolla saimme rentoutua mm. refleksologian ja shiatsun parissa.
Eurooppalaisilla terveydenhuoltojärjestelmillä on tällä hetkellä moninaisia haasteita. Väestön ikääntyminen ja talouskriisi asettavat uusia rajoitteita kansantaloudelle. Samalla pitäisi kuitenkin pyrkiä ennaltaehkäisemään kroonisten sairauksien – kuten diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit – lisääntymistä sekä varautua uusiin uhkiin, esimerkiksi antibioottiresistenttien bakteerikantojen yleistymiseen.
Yleisesti tunnettu totuus on se, että ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin jo syntyneen sairauden hoito. Ennaltaehkäisyssä rooli ja vastuu ovat sekä yhteiskunnalla että yksilöillä itsellään. Elämäntavat ovat pitkälti valintakysymys, mutta toisaalta yhteiskunnan tehtävä on luoda puitteet terveellisten elämäntapojen noudattamiselle.
Yli viidesosa eurooppalaisista on päätynyt käyttämään luontaishoitoja osana oman terveyden ylläpitämistä. Olisikin enemmän kuin välttämätöntä, että yhteiskunnat turvaavat näiden valintojen mahdollisuuden ja turvallisuuden. Nykyisellään luontais- ja vaihtoehtoishoidot, nk. CAM-hoidot, ovat pitkälti säätelemättömiä niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Myös olemassa olevien sääntöjen erilaisuus ja hajanaisuus jäsenmaiden välillä on tehnyt CAM-kentästä vaikean toimintaympäristön niin palvelujen tarjoajille kuin niiden käyttäjillekin.
Yksistään EU-tasolla olisi tehtävissä paljonkin. Ensinnäkin CAM-hoidot ja niiden merkitys tulee selkeästi asettaa osaksi seuraavaa EU:n terveysstrategiaa. Nykyinen strategia on voimassa vuoteen 2013 asti ja seuraavan laadinta on lähtökuopissa. Strategian päämääräksi tulee asettaa lopulta yhtenäisen säännöstön luominen EU-alueelle.
Toiseksi on panostettava tutkimukseen. Yksi argumentti CAM-hoitojen epäselvään asemaan on tutkimustiedon puute. Tutkimuksen ja säätelyn puutteen noidankehän voi yksinkertaisesti rikkoa, kun korvamerkitään selkeästi enemmän EU:n tutkimusvaroja CAM-hoidoille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaavaan tutkimukseen laitettiin rahaa vuonna 2011 128 miljoonaa dollaria.
EU-rahoitteinen kolmivuotinen tutkimusprojekti, CAMbrella, tulee päätökseen tämän vuoden lopulla. Projektin päätöskonferenssissa marraskuussa tullaan esittämään toimenpide-ehdotuksia jatkolle. Mielestäni näitä suosituksia tulee kuunnella erityisen herkällä korvalla.
Eräs yksittäinen ajatus jäi erityisesti korvan taakseni, nimittäin esitys standardisoinnin lisäämisestä CAM- hoitojen osalta. Nämä standardit olisivat EU-laajuisia ja hoitokohtaisia, ja niihin olisi hoidon laadun lisäksi määritelty esim. vaadittava koulutus sekä valitusmekanismi standardien noudattamatta jättämisestä. Tätä asiaa pitää selvittää lisää ja etsiä kokemuksia eri alojen käytännöistä. Toki täytyy pitää mielessä, että kaikille hoitotyypeille standardisointi ei ole oikea vaihtoehto, sillä fyysisten mittatikkujen asettaminen ei ole aina mahdollista.
Konferenssin ajatukset ja tavoitteet kiteytyvät hyvin päätöslauselmaan. Sen voit käydä lukemassa täältä: http://www.sirpapietikainen.net/wp-content/uploads/2012/10/Call-for-Action.pdf
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan