Euroopan unioni on tällä hetkellä historiallisen valinnan edessä – pitäisikö unionin laajentua ja ottaa mukaan uusia jäsenmaita vai ei?

Valinta on samanlainen kuin 2000-luvun alussa, kun kymmenen Itä-Euroopan maata liittyi vuonna 2004 unioniin ja niiden liittymisestä neuvoteltiin sitä edeltävät vuodet. Valinta ei ole helppo, mutta rajusti muuttunut geopoliittinen tilanne osoittaa, että meidän on otettava EU:n naapurustoalueet mukaan unioniin sen sijaan, että ne luisuisivat Venäjän vaikutuspiiriin.

Euroopan komissio julkaisi 8. marraskuuta tiedonannon EU:n laajentumisesta. Tiedonannossaan se pitää EU:n laajentumista poliittisena välttämättömyytenä ja tukee jäsenyysneuvottelujen aloittamista Moldovan ja Ukrainan kanssa.

EU:n ehdokasmaita, jotka ovat jo aloittaneet EU-lainsäädännön soveltamisen, ovat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Turkki ja Ukraina. Mahdolliset kaksi muuta ehdokasmaata ovat Kosovo ja Georgia.

Vaikka laajentumiselle on laaja poliittinen tuki, uusien jäsenmaiden täytyy silti täyttää EU-jäsenyyskriteerit. Kööpenhaminan kriteereiksi kutsutuissa jäsenyyskriteereissä asetetaan poliittiset, taloudelliset ja hallinnolliset kriteerit EU-jäseniksi haluaville maille.

Tulevissa jäsenvaltioissa on oltava toimiva demokratia, toimiva markkinatalous ja kyky suoriutua EU-jäsenyyden velvoitteista. Jo tällä hetkellä EU:lla on ongelmia esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamisessa, eikä EU voi ottaa jäsenikseen uusia valtioita, jotka ovat vaarassa suistua samaan leiriin kuin Unkari tai Puola.

Etenkin Ukrainan mahdolliseen EU-jäsenyyteen liittyy suuria kysymyksiä. Ukraina on asukasmäärältään Euroopan seitsemänneksi suurin valtio, ja näin suuren valtion liittyminen unioniin tarkoittaisi suuria muutoksia parlamentin dynamiikassa. Myös Ukrainan valtava maatalous aiheuttaisi muutoksia EU:n suurimpaan politiikka-alueeseen eli maatalouspolitiikkaan.

Mitä käytännössä tarkoittaisi sotaa käyvän maan ottaminen EU-jäseneksi? Nämä ovat suuria kysymyksiä, joihin EU:lla on pakko olla vastaus ennen jäsenyyttä.

Ukrainassa on myös muita ongelmia, jotka ovat sodan vuoksi jääneet vähemmälle huomiolle: seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät toteudu, ja korruption kitkeminen laahaa.

On päivänselvää, että Ukrainaa on tuettava sodassa Venäjää vastaan, mutta tuki ei voi tarkoittaa EU-jäsenyyden myöntämistä ohituskaistaa pitkin. Tämä olisi karhunpalvelus Ukrainalle, sillä jo EU:ssa sisällä olevien maiden ohjaus kohti oikeusvaltiota ja toimivaa demokratiaa on huomattavasti vaikeampaa kuin jäsenyyskriteerien tarkka noudattaminen.

Puolivalmiiden jäsenvaltioiden ottaminen EU-jäseneksi paitsi vaarantaa unionin sisäisen toimivuuden myös asettaa ehdokasmaan positiivisen demokratiakehityksen vaaraan, jos EU-jäsenyyden odotetaan maagisesti ratkaisevan kaikki sisäiset ongelmat.

Kuva: Denis Lomme © European Union 2021

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan