Euroopan parlamentti ja EU-jäsenmaat ovat tänään löytäneet sovun neuvotteluissaan palkka-avoimuusdirektiivissä. Sopu tarkoittaa, että palkka-avoimuusdirektiivin velvoitteet koskevat EU-tasolla viimeistään kahden vuoden jälkeen direktiivin voimaantulosta 100 hengen ja sitä suurempia yrityksiä.
Sopu neuvotteluissa on loistava asia. Olen sanonut pessimistisesti koko syksyn ajan, että tällä vaalikaudella sopua tuskin näemme, mutta Tšekin asiaan sitoutuneen puheenjohtajatiimin ja neuvoston joustavuuden ansiosta löysimme sovun.
Toimin direktiivissä EPP-ryhmänsä toisena pääneuvottelijana Euroopan parlamentissa.
Parlamentti onnistui neuvotteluissa ulottamaan direktiivin koskemaan kaikkia 100 hengen ja sitä suurempia yrityksiä verrattuna 250 hengen yrityksiin, mikä oli komission alkuperäinen ehdotus. Tätä pienempiä yrityksiä kannustetaan raportoimaan vapaaehtoisesti.
Suomessa rajamme on 30 hengen yritykset, joten direktiivi ei juuri muuta asioita Suomessa. Monissa muissa EU-maissa sillä on kuitenkin merkittävä vaikutus, ja parlamentin aikaansaama kiristys varmistaa sen, että direktiivin vahvistamat oikeudet koskevat huomattavasti useampaa eurooppalaista naista kuin alkuperäinen 250:n hengen ehdotus.
Toivon myös, että EU-direktiivin hyväksyminen laittaa Suomessa vauhtia palkka-avoimuussääntelyn uudistamiseen sen jälkeen, kun naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevan lakimuutoksen valmistelu keskeytyi aiemmin tänä vuonna.
Itselleni iso asia oli myös saada direktiiviin sisään komission velvollisuus konsultoida Euroopan tasa-arvoinstituuttia sen luodessa unioninlaajuisia ohjeistuksia ja linjauksia palkka-avoimuuden toteuttamiseen. Tarvitsemme palkka-avoimuuden edistämiseen ja valvontaan mukaan sen EU-viraston, jolla on eniten osaamista ja tutkittua tietoa sukupuolten välisestä palkkaerosta, ja yhteisiä indikaattoreita palkkaerojen ymmärtämiseen. Tällä hetkellä EU:ssa mittaamme palkkaeroja ilman vertailukelpoista dataa.
Neuvottelutulos ei luo kaikki ongelmat poistavaa lainsäädäntöä, mutta se edistää merkittävästi sukupuolten välisen palkkakuilun sulkemista. Sopu direktiivistä asettaa yrityksille velvollisuuksia sukupuolineutraalien käytäntöjen vahvistamiseen rekrytoinnissa ja palkkojen asettamisessa ja tekee näkyväksi samanarvoisten töiden sellaiset palkkaerot, jotka eivät ole selitettävissä sukupuolineutraaleilla syillä. Direktiivisopu helpottaa samanpalkkaisuuteen liittyvien keskeisten käsitteiden soveltamista ja palkkauksen läpinäkyvyyden edistämistä organisaatioissa.
Direktiivi puuttuu myös naisten työn systemaattiseen aliarviointiin työnantajatasolla. Yritysten on raportoitava nais- ja miestyöntekijöiden välisistä palkkaeroista organisaatioissaan. Jos raportit osoittavat, että perusteeton palkkaero on korkeampi kuin 5 prosenttia, työnantajien ja työntekijöiden edustajien on ryhdyttävä konkreettisiin, direktiivissä määriteltäviin toimiin eron poistamiseksi.
EU-tasolla sukupuolten välinen palkkaero on edelleen noin 13 prosenttia. Tämä johtaa sukupuolten välillä entistäkin syvempään eläkekuiluun, joka tekee naisten eläkkeistä jopa 30 prosenttia pienempiä kuin miesten keskimäärin.
Jo Rooman sopimukseen kirjattiin vuonna 1957 periaate, että naisille ja miehille tulee maksaa samasta työstä samaa palkkaa. Sama velvoite tulee myös vuodelta 2006 peräisin olevasta direktiivistä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa. Asia ei ole kuitenkaan surullista kyllä edennyt. Palkka-avoimuusdirektiivi tuo tilanteeseen huomattavan parannuksen.
Sitä, mitä emme näe emmekä tiedä, on hankala korjata. Tarvitsemme tietoa siitä, millä perusteella palkka muodostuu samasta ja samanarvoisesta työstä. Kun tietoa ei ole, ihmiset eivät tiedä mahdollisesta palkkasyrjinnästä eivätkä voi ajaa omia oikeuksiaan. Palkkojen avoimuus mahdollistaa työntekijöiden oikeuden samanarvoiseen palkkaan antamalla heille tietoja muiden työntekijöiden palkoista, jotta he voivat helpommin arvioida, ovatko altistuneet palkkasyrjinnälle. Tämä on olennainen direktiivin tuoma parannus, koska ilman tietoa emme voi poistaa syrjintää.
Saavutettu sopu direktiivistä siirtyy seuraavaksi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi alkuvuodesta 2023.
Kuva: Alexander Grey / Unsplash
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan