Tällä viikolla parlamentissa puhutti omaishoitajien asema Euroopassa. Järjestin irlantilaisen kollegani kanssa tilaisuuden, jossa haettiin ratkaisuja omaishoitajien kestämättömään tilanteeseen. Suomessa omaishoitajan työtä tekee nykyään arviolta 300 000 tuhatta ihmistä, joista tosin vain murto-osa virallisella nimikkeellä. Valtaosa hoitaa läheistään muun työn ohessa, mikä tukirakenteiden puuttuessa johtaa usein henkiseen uupumiseen ja taloudellisen tilanteen tiukentumiseen.

Tarve omaishoitajille kasvaa jatkuvasti. Väestö ikääntyy ja palvelujen rakennetta pyritään muuttamaan niin, että laitoksissa tapahtuva hoito siirtyisi koteihin. Samaan aikaan kun omaishoitajat taiteilevat jaksamisen rajamailla, Suomessa ja koko Euroopassa tarvitaan työtä tekijöille. Tässä yhtälössä tarjotaan kaikille jotakin.

Omaishoitajien asema tulee virallistaa niin, että heille määrätään selkeät edut, kuten lomapäivät, työterveydenhuolto, kuntoutus sekä oikeus ”lomittajaan”. Erään kanadalaisen tutkimuksen mukaan jo pienikin parannus – vaikkapa kahden tunnin oma aika päivässä – vaikuttaa merkittävästi omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoitajan työssä on nimittäin yksi ero tavalliseen työhön: kun välittää toisesta ihmisestä, on vaikeampi saada mieltä toisaalle. Puhelimen sulkeminen viikonlopuksi ei ole vaihtoehto omaishoitajalle.

Lisäksi kotiin saatavia palveluja tulee lisätä ja niiden saantia helpottaa. Kun palvelurakenteita kohdistetaan pois laitoksista, tarvitaan lisäpanostusta kotipalveluihin ja muihin rakenteisiin – on pidettävä huolta, ettei siirtymä lipsahda ilmaisen työvoiman hyötykäytön puolelle.

Pidemmän tähtäimen strateginen työ omaishoitajien aseman parantamiseksi on saamassa sysäyksen Euroopan unionista. Olen ollut mukana jo pitkään vaatimassa omaishoitajien työn ja aseman tunnustamista Euroopan mittakaavassa. Komissio valmistelee toimenpiteitä, jossa kotona tehtävä palvelutyö – mukaan lukien omaishoito – määriteltäisiin yksiselitteisesti. Tämä toistaiseksi epävirallinen, tilastojen ulkopuolella tehtävä työ halutaan myös virallisesti mukaan EU:n työllisyystavoitteisiin. Kuten jo totesin, kysyntää ja tarjontaa tälle työlle kun riittää koko Euroopassa.

Komission aikomat toimet eivät ole avain pikaiseen onneen, mutta ne muodostavat merkittävän ensimmäisen askeleen puheista kohti toimenpiteitä. Sillä välin jatketaan jokainen toisistamme huolehtimisesta – virallisesti ja epävirallisesti.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan