Vuosi sitten heräsimme hyvin erilaiseen maailmaan, kun puhelimet täyttyivät uutissivustojen notifikaatioista Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. EU:ssa nähtiin ennen näkemätöntä yhteisymmärrystä ja halua toimia yhdessä, kun Venäjän oikeudeton hyökkäyssota tuomittiin ja sanktioita Venäjää vastaan otettiin käyttöön nopealla aikataululla. Kukaan ei toivonut sodan kestävän näin kauan, mutta nyt alkaa vaikuttaa todennäköiseltä, että konflikti pitkittyy ja sen seurauksista tulee arvaamattoman kauaskantoisia.
Venäjä toiminta on perustavaa laatua oleva kansainvälisen oikeuden rikkomus ja osoittaa välinpitämättömyyttä sitä kohtaan. YK:n peruskirjassa todetaan suoraan: “Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan – – .” Lisäksi Venäjän toiminta rikkoo Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n perussopimuksia, Helsingin päätösasiakirjaa vuodelta 1975 sekä Pariisin Uuden Euroopan peruskirjaa vuodelta 1990. Kun Venäjä on näin ollen yksipuolisesti irtisanoutunut keskeisistä kansainvälisistä sopimuksista ja turvallisuuspolitiikan pilareista, se merkitsee myös täydellistä luottamuksen menetystä. Tämän vuoksi Eurooppa ei missään vaiheessa voi myöntyä Venäjän yksipuolisiin rajasiirtoihin. Kansainvälisen yhteisön tulee perustaa kansainvälinen rikostuomioistuin tutkimaan Venäjän sotarikoksia ja saattamaan Venäjä vastuuseen toiminnastaan. Euroopan parlamentin tammikuun täysistunnossa hyväksyimme esityksen tällaisen tuomioistuimen perustamisesta. Myös komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on osoittanut vahvan tukensa tälle aloitteelle.
En olisi halunnut nähdä tällaista vuosipäivää. Siitä huolimatta se tarjoaa hyvän mahdollisuuden katsoa taaksepäin kulunutta vuotta hyökkäyssodan varjossa ja tarkastella EU:n toimintaa.
Jo vuosi sitten kirjoitin, että Euroopan on lopetettava kaasun ostaminen Venäjältä. Vuosi hyökkäyksen jälkeen Helsingin Sanomissa kirjoitetaan siitä, kuinka EU on vuonna 2022 maksanut Venäjälle öljystä ja kaasusta kolme ja puoli kertaa enemmän kuin mitä se on maksanut Ukrainalle avustuksina. Maailmanpolitiikan asiantuntijat ovat muistuttaneet meitä sodan alkamisesta lähtien, että sanktiot eivät aina toimi. Myös Venäjän kanssa olemme huomanneet tämän: ennennäkemättömän mittavista ja laajoista sanktiopaketeista huolimatta sota jatkuu tänäänkin eikä Venäjän talous ole romahtanut. On ollut todella valitettavaa ja surullista nähdä, miten hidas EU on kuitenkin ollut riittävien ja tehokkaiden sanktioiden, kuten energian oston lopettamisen, aikaansaamisessa.
Meidän onkin syytä tarkastella sanktioiden toimivuutta kriittisesti. Sanktioiden pitää pyrkiä sodan päättämiseen ja rauhan saavuttamiseen, ja niiden pitää olla niin tehokkaita, että Venäjälle ei jää muuta vaihtoehtoa. Henkilökohtaisten pakotteiden listaa pitää laajentaa ja ne on kohdennettava paremmin. Tällä hetkellä EU:n pakotelistalla on hieman yli tuhat nimeä, mutta tämä nimimäärä voitaisiin moninkertaistaa. Pakotteiden on osuttava niihin, jotka tällä hetkellä mahdollistavat sodan jatkumisen ja Venäjän talouden toiminnan. Nyt vihdoin ja viimein on saatava aikaan totaalikielto energiahankinnoille Venäjältä.
EU valmistelee tällä hetkellä kymmenettä pakotepakettia Venäjää vastaan täydentämään jo valmiiksi mittavaa pakotelistaa. Näen arvoa siinä, että pakotteiden toimivuutta ja kohdennusta tutkitaan tarkemmin ja pyydetään asiantuntijoiden näkemyksiä mahdollisimman tehokkaiden pakotteiden luomiseksi. On selvää, että Ukrainan tukemista tulee jatkaa – kuten Zelenskyi parlamentissa totesi, Ukraina taistelee meidän arvojemme ja elämäntapamme puolesta.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan