Entisenä ympäristöministerinä olen surullisena seurannut Talvivaaran kaivoksen vaiheita. Sotkamossa ja Kajaanissa eilen vieraillessani kuulin paikallisten ihmisten ja yrityksen edustajien huolia tilanteesta.
Nyt on aika antaa tunnustusta ympäristöviranomaisille. Vihdoin on otettu käyttöön pakkokeinot, joilla Talvivaaran toiminta voidaan saattaa lainmukaiseksi.
Kainuun ELY-keskus on maaliskuun aikana asettanut Talvivaaralle kolme uhkasakkoa ja yhden teettämisuhan, viimeisimmät keskiviikkona. Asetettujen uhkasakkojen kokonaismäärä on 400 000 euroa.
Uhkasakoilla tehostetaan kaivoksen vesienkäsittelyä koskevia velvoitteita. Kaivosalueella on päätösten mukaan vesienhallintaan liittyvä ympäristövahingon uhka. Alueella on liki 7 miljoonaa kuutiota ylimääräistä vettä.
Talvivaarassa on pitkään rikottu ympäristöluvan ehtoja. Jos Talvivaara ei pysty pikaisesti tehostamaan vesienpuhdistusta ja rakentamaan lisäallaskapasiteettia, seuraavana vaiheena hallintopakkomenettelyssä uhkasakot tulevat maksuun, tekemättömät työt tehdään viranomaisten toimesta ja aloitetaan keskustelut kaivoksen sulkemisesta. Talvivaaran kohtalon ennustaminen on tässä tilanteessa vaikeaa. Mahdollinen toiminnan jatkuminen riippuu nikkelin maailmanmarkkinahinnan kehityksen ohella olennaisesti Talvivaaran valmiuksista selvitä ympäristöriskien hallinnasta.
Suuri avoin kysymys on, voidaanko Talvivaaran tuotantoprosessi muuttaa taloudellisesti kannattavalla tavalla sellaiseksi, että toiminnasta ei aiheudu lainvastaista ympäristön pilaantumista. Kaivoksen vesienhallinta edellyttää pikaisesti merkittäviä lisäinvestointeja.
Merkittävän taloudellisen riskin Talvivaaralle muodostavat keskeneräisten ympäristönsuojeluinvestointien ohella myös lisääntyvät ympäristövakuudet, ratkaisemattomat vahingonkorvaukset aiemmista onnettomuuksista sekä velvoite ennallistaa aiempien kipsisakka-altaiden vuotojen yhteydessä pilaantuneita vesistöjä huomattavan laajalta alueelta.
Ympäristönsuojelulain ja kaivoslain mukaisilla vakuuksilla varmistetaan osaltaan, että mahdollisessa konkurssitilanteessa jäljelle jäävät ympäristöongelmat eivät kokonaisuudessaan kaatuisi veronmaksajien niskaan. Vakuuksien suuruus on tällä hetkellä runsaat 34 miljoonaa euroa.
Lainsäädännön siirtymäaikojen vuoksi Talvivaaran vakuudet ovat eräiltä osin puutteellisia. Vielä tänä vuonna yrityksen on asetettava viranomaisille useiden miljoonien eurojen lisävakuuksia toiminnan lopettamisen varalta. Nähtäväksi jää, miten ja millä hinnalla yrityssaneeraukseen ajautunut yritys pystyy hoitamaan nämä lain mukaiset velvoitteensa.
Jos Talvivaara nousee yrityssaneerauksen kautta uudelleen jaloilleen, on sen otettava aikaisempaa vastuullisempi ote ympäristökysymyksiin. Tästä olemme kuulleet yrityksen johdon vakuutteluja jo vuosia. Nyt on pikaisten tekojen aika.
Talvivaaran kriisi on ollut jo vuosikausia suuri huolenaihe kaikille ympäristöasioista kiinnostuneille. Kriisi on ollut opettavainen testi ympäristövalvontamme toimivuudesta. Virheistä on toivoakseni opittu. Kriisi on ollut havainnollinen esimerkki siitä, mitä yrityksen maineelle ja bisnekselle seuraa ympäristövastuiden laiminlyönneistä. Kriisi on ollut myös valitettava esimerkki siitä, miten Suomessakin ympäristövelvoitteiden toteuttamisessa tarvitaan joskus EU:n painostusta – Suomen valtion laiminlyöntejä Talvivaaran asioiden käsittelyssä voidaan vielä joutua käsittelemään EU-tuomioistuimessa.
Aiemmat Talvivaaraa ja kaivostoimintaa koskevat blogini löytyvät täältä
http://www.sirpapietikainen.net/2014/02/talvivaara-tekojen-aika/
http://www.sirpapietikainen.net/2013/11/konkurssipesan-ymparistovastuita-tasmennettava/
http://www.sirpapietikainen.net/2013/05/tarina-talvivaarasta-jatkuu-3/
http://www.sirpapietikainen.net/2012/07/talvivaara-eu-komission-tutkittavaksi/
http://www.sirpapietikainen.net/2012/05/kaivoslain-valtausjarjestelmasta-on-luovuttava/
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan