Euroopan unioni liputtaa nykyään vahvasti sosiaalisen markkinatalouden puolesta. Vanha ajatus, jota Kokoomus ja eritoten saksalainen veljespuolueemme CDU on ajanut jo vuosikymmeniä. Sosiaaliseen markkinatalouteen kuuluu sellainen kaunis periaate, että tuodaan talouteen sosiaalinen omatunto, asetetaan sen mukaisia rajoja ja myös tuetaan niitä, jotka eivät oikein muuten pärjää.

Vaan kuten maailmassa yleensä on laita, niin sosiaalisen markkinataloudenkin voi käsittää monella tavoin. Voidaan tukea ihmisiä nousemaan omille jaloilleen, oppimaan uutta ja pärjäämään elämässä. Organisaatioiden ja yritysten laita on kovin toisin – ja erityisen toisin asiat ovat silloin kun puhutaan kokonaisista toimialoista.  Silti EU:ssa näyttää yksi ja toinen ymmärtäneen, että sosiaalinen tarkoittaa kannattamattoman auringonlaskun teollisuuden tukemista, nuoret ja nousevat alat pärjätköön omin avuin!

Tämä tuli mieleen, kun Euroopan parlamentti salli viime marraskuussa EU-maiden jatkaa kannattamattomien hiilikaivosten tukemista ja päätti vielä pidentää tukiaikaa peräti neljällä vuodella komission esityksestä. Tukea valtiot upottavat kaivoksiinsa noin kuutisen miljardia euroa vuodessa.

Onhan toki oikein ja paikallaan antaa vaikkapa tukiopetusta oppimisvaikeuksista kärsivälle ihmiselle. Vaan oppisiko hiilikaivos, kun sitä vähän auttaa, tuottamaan puhdasta ja saasteetonta energiaa?

Nämä vanhan teollisuuden hiilipohjaiset apukoululaiset pysyvät omalla tukiluokallaan niin pitkään kuin niiden siellä sallitaan lekotella. Nykyisten sääntöjen mukaan tämä saa jatkua vuoteen 2018 saakka. Vain kahta vuotta myöhemmin EU:n pitäisi olla leikannut 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistään.

Siis kuusi miljardia euroa vuodessa uppoaa kahdeksan vuoden ajan teollisuuspoliittiseen toimeentulotukeen, joka kaiken lisäksi on unionin omien ilmastolinjausten kanssa avoimessa ristiriidassa!

Vaihtoehtona olisi uusitutuvan energiantuotannon ja siihen pohjautuvien teknisten sovellusten kehittäminen. Samaan vaihtoehtoon kuuluisi myös yleinen energiatehokkuuden kehittäminen. Tukemalla uutta innovaatiota, näitä talousluokan fiksuja oppilaita, saataisiin aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja.

Kollegani hiilikaivosten maasta perusteli minulle tukipolitiikkaa puuskahtaen, että ”luuletko sinä, että niitä vanhoja hiilikaivostyöläisiä voisi opettaa mihinkään uuteen ammattiin?” Pitäisiköhän siis sittenkin vain unohtaa kaikki aikuis-, täydennys-, työvoima- ja uudelleenkoulutus? Pitäisikö vain unohtaa ajatus siitä, että ihmisillä voi olla useita työuria elämässään? Aika epäsosiaalista olisi sellainen markkinatalous, jossa ihmiset sidotaan yhteen ainoaan vaihtoehtoon elämässään, kun heidän ei uskota oppivan mitään uutta.

Se, että markkinatalouden apukouluun istutettu teollisuus ei millään tuella voi muuttua muuksi, ei tarkoita etteivätkö ihmiset voisi oppia.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan