Kannanotot

Ekologinen Eurooppa Kannanotot

Pieni ilmastosanasto

8.12.2009 Ekologinen Eurooppa Kannanotot

Adaptaatio

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen. Jo nykyään ilmastonmuutos hankaloittaa ihmisten ja muiden eliöiden elämää eri puolilla maapalloa. Joillain alueilla sadekausien ja kuivien kausien vaihtelu on muuttunut arvaamattomaksi, toisilla taas tulvat pakottavat ihmiset kodeistaan tai pilaavat juomavedet. Tulevaisuudessa tunnettujen vaikutusten odotetaan kärjistyvän nykyisestä ja uusien vaikutusten ilmenevän. Tällöin on tärkeää minimoida riskitekijät ja kehittää yhteisöjä niin, että niiden elinkelpoisuus säilyy mahdollisimman hyvänä.

Usein ilmastonmuutos iskee pahimmin muutenkin haavoittuvaisiin alueisiin, kuten kehitysmaihin. Teollisuusmaiden onkin tuettava kehitysmaita niiden etsiessä tapoja vastata ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Annex A

Kioton pöytäkirjan sisältämä luettelo kuudesta kasvihuonekaasusta ja päästölähteestä, jotka pöytäkirja kattaa: hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), typpioksiduuli (N2O), fluorihiilivety (HFCs), perfluorihiilivety (PFCs), rikkiheksafluoridi(SF6).

Ks: http://unfccc.int/parties_and_observers/items/2704.php

Balin tiekartta


Balin osapuolikokouksessa, COP13:ssa, saavutettu sopimus siitä, mitä Kioton pöytäkirjan jälkeisen kansainvälisen ilmastosopimuksen on suurin piirtein sisällettävä. Balin osapuolikokous pidettiin joulukuussa 2007, ja tuolloin sovittiin siitä, että kahden vuoden sisällä kansainväliset neuvottelut saadaan valmiiksi seuraavan ilmastosopimuksen solmimiseksi. Aikataulu ei täysin ole pitänyt, koska tällä hetkellä pidetään mahdottomana, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa COP15:ssa saataisiin aikaan juridisesti sitova sopimus. Poliittiset sopimukset kaikista Balin tiekartan tärkeimmistä kysymyksistä – teollisuusmaiden päästövähennyksistä, adaptaatiosta, puhtaan teknologian siirrosta ja kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamisesta – Kööpenhaminassa on kuitenkin mahdollista saavuttaa.


Biopolttoaine

Biopolttoaine on yleistermi polttoaineelle, jota saadaan biomassasta – elävästä tai vastikään kuolleesta aineksesta. Biopolttoaineita voidaan niiden käyttämän materiaalin ja tuotantotavan perusteella eri sukupolviin.

Niin kutsutut ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet valmistetaan käyttämällä sokeria, tärkkelystä, kasviöljyä tai eläinrasvaa. Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet ovat joutuneet alati kasvavan kritiikin kohteeksi, johtuen mm. niiden vaikutuksesta ruuan hintaan, maankäyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen.

Toisen sukupolven biopolttoaineet ovat osaltaan vastaus tähän kritiikkiin, tosin monet ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita vaivaavista ongelmista on myös toisen sukupolven biopolttoaineiden kohdalta ratkaisematta. Toisen sukupolven biopolttoaineet voidaan määritellä ”polttoaineiksi, jotka on valmistettu lignoselluloosasta käyttäen pitkälle kehittyneitä teknisiä prosesseja” (UN report on biofuels) Esimerkkinä raaka-aineista voidaan mainita hakkuujäte ja jatropha -kasvi.

Kolmannen sukupolven biopolttoaineelle ei ole vakiintunutta määritelmää. Tällaisiksi nimetään kuitenkin mm. levästä valmistettava polttoaine.

Lisätietoa mm. http://www.corporateeurope.org/docs/AgrofuelsRealityCheck.pdf, http://esa.un.org/un-energy/pdf/susdev.Biofuels.FAO.pdf

COP15

Kööpenhaminassa parhaillaan pidettävä UNFCCC:n osapuolikokous, jossa toivottavasti saadaan sovittua seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen tärkeimmät sisällöt. Kokoukseen on tulossa noin sadan hallituksen tai valtion johtajat, ja osapuolia on edustettuina kokouksessa noin 190. Kaiken kaikkiaan kokoukseen on ilmoittautunut noin 35 000 osallistujaa.

COP15:n viralliset sivut: http://en.cop15.dk/

Ecodesign-direktiivi

Osa EU:n ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää lainsäädäntöä. Sähköä käyttävien tuotteiden energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävä direktiivi. Paljon julkisuutta saanut lamppu-uudistus on osa ecodesign-direktiiviä. Ecodesign-lainsäädännössä tietyille tuoteryhmille asetetaan aikataulu, jonka mukaan uusien tuotteiden on saavutettava tietty minimitaso energiatehokkuudessa. Tehottomia laitteita ei määräajan jälkeen saa enää myydä.

Energiamerkintädirektiivi (energy labelling)

Osa EU:n ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää lainsäädäntöä. Merkintä on useimmille meille tuttu esimerkiksi pesukoneiden ja nykyään myös asuntojen energialuokista. Merkinnän on tarkoitus ohjata kuluttajia ostovalintojen teossa: parhaan A++-luokan kodinkone syö vähemmän sähköä ja on siis elinkaarikustannuksiltaan edullisempi kuin huonompi C- tai D-luokan kone.


EPBD-direktiivi

Osa EU:n ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää lainsäädäntöä. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävä direktiivi. Uusien rakennusten on oltava direktiivin mukaan oltava lähes nollaenergiatasoa vuoteen 2020 mennessä. Rakennusten energiatehokkuuden päästövähennyspotentiaali on mittava, sillä rakennukset kuluttavat noin 40 % kaikesta energiasta EU:ssa.

EU:n ilmasto- ja energiapaketti

EU:n ilmasto- ja energiapaketti sisältää neljä lakiesitystä, joista keskeisimmät määrittelevät jäsenmaiden päästöleikkausvaateet ja -keinot: päästökauppadirektiivin uudistuksen, päätöksen vastuunjaosta päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla sekä uusiutuvia energianlähteitä koskevaan direktiiviin. Paketin neljäs direktiivi koskee hiilen varastointia ja talteenottoa.

Päästökaupan osalta komissio ehdotti energiatuotannon päästöoikeuksien täyttä huutokauppaamista vuodesta 2013 eteenpäin. Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden enemmistö tuki tätä komission ehdotusta. Energiasektorin osalta kuitenkin osa uusista jäsenmaista sai kuitenkin poikkeusluvan energiantuotannon päästöoikeuksien huutokauppaan. Huutokauppa energiantuotannon osalta alkaa näissä maissa sopimuksen mukaisesti 30 prosentista vuonna 2013 ja kasvaa sataan prosenttiin vuoteen 2020 tultaessa. Muiden teollisuudenalojen osalta huutokaupan aloitusprosentti on 20, mutta täyteen 100 %:iin noustaan vasta vuonna 2027. Tämän ’pääsäännön’ ulkopuolelle jäävät lisäksi hiilivuodolle alttiiksi määritellyt sektorit. Näiden teollisuudenalojen on mahdollista saada jopa kaikki päästöoikeutensa ilmaiseksi, tiettyyn määriteltyyn raja-arvoon saakka.

Vastuunjakopäätöksen piiriin kuuluvat kaikki ne alat, jotka jäävät päästökaupan ulkopuolelle. Tällaisiin aloihin lukeutuvat muiden muassa maatalous, rakennukset ja liikenne. Päästökaupan ulkopuoliset alat vastaavat noin 60 prosenttia kaikista EU:n kasvihuonepäästöistä.

Kts. Esim. http://ec.europa.eu/environment/climat/emission/index_en.htm (EU:n päästökauppajärjestelmä)

http://ec.europa.eu/environment/climat/emission/index_en.htm (Euroopan komission virallinen sivu)

Hiilen kierto

Hiilen kierto maapallolla tarkoittaa sitä, että hiili on joko varastoissa tai siirtymässä varastosta toiseen. Hiilen varastot ovat eri-ikäisiä. Joissakin varastoissa hiili viipyy vain suhteellisen lyhyen aikaa, minuuteista vuorokausiin, jopa kymmeniin tai satoihin vuosiin. Toisissa varastoissa hiili pysyy hyvin pitkään, tuhansista miljooniin, jopa miljardeihin vuosiin. Kierto kulkee yleensä neljän päävaraston kautta. Näitä ovat ilmakehä, maaperä, meret ja sedimentit (sis. fossiiliset polttoaineet).

Kts. esim:

http://unfccc.int/essential_background/feeling_the_heat/items/2903.php

http://www.nasa.gov/centers/langley/news/researchernews/rn_carboncycle.html

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS)

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tekniikka perustuu hiilidioksidin talteen ottamiseen suurissa, paikallaan olevissa lähteissä, kuten teollisuuslaitoksissa ja voimaloissa. Hiilidioksidi erotetaan joko savukaasuista tai jo ennen polttoprosessia, minkä jälkeen hiilidioksidi puristetaan kokoon ja kuljetetaan pitkäaikaiseen säilytykseen.

IPCC arvioi, että CCS-tekniikat ovat kaupallistettavissa vuoteen 2030 mennessä kaasun, biomassan sekä hiilenpolttoon perustuvan sähköntuotannon osalta. Maanalaisiin geologisiin muodostumiin sijoitettavat uudet CCS-tekniikat tarjoavat IPCC:n mukaan myös lupaavia mahdollisuuksia vuoteen 2030 mennessä.

CCS-teknologiaa koskee kuitenkin huomattava määrä vielä ratkaisemattomia kysymysmerkkejä: teknologian kustannukset ja riskit ovat huomattavasti taloudellista etua suuremmat. Menetelmiä hiilidioksidin poistamiseen voimaloiden savukaasuista on kehitetty useita, mutta ne kaikki kuluttavat paljon energiaa.

EU on sitoutunut 12 CCS-koevoimalan rahoittamiseen.

Hiilivuoto (carbon leakage)

Ilmiö, jossa kasvihuonekaasupäästöjä rajoittavien toimien kohteeksi joutuvat yritykset tai teollisuuslaitokset siirtävät toimintansa sellaisiin maihin, joissa sääntelyä ei ole. Käytännössä on vaikea arvioida, johtuuko tuotantolaitosten siirtäminen kehitysmaihin päästövähennyksistä vai esimerkiksi halvemmasta työvoimasta; useimmilla toimialoilla päästövähennysten aiheuttama lisäkustannus on hyvin pieni osa kokonaiskustannuksia.


Ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus, UNFCCC

YK:n yleiskokous käynnisti kansainväliset neuvottelut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vuonna 1990. Niiden tuloksena solmittiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1992 laaja sopimus ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen yleisistä tavoitteista ja keinoista. Siihen sisältyy myös kehittyneitä maita koskeva ohjeellinen tavoite päästöjen jäädyttämisestä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Pitkällä tähtäimellä sopimus asettaa tavoitteeksi ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiinnuttamisen sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestelmässä. Tätä tasoa ei sopimuksessa ole määritelty numeerisesti. Astui voimaan maaliskuussa 1994. Ratifioinut tähän mennessä 189 maata eli lähes kaikki YK:n jäsenet mukaan lukien Yhdysvallat. Sopimusta täydennettiin Kiotossa, Japanissa vuonna 1997 Kioton pöytäkirjalla. (SY607, YT, www.ilmastonmuutos.info)

Ilmaston vaihtelu


Ilmasto ei ole vakaassa tilassa oleva järjestelmä, vaan se muuttuu jatkuvasti.

Maapallon keskilämpötilan luotettava arviointi ei ole helppoa, sillä tietoa tarvitaan samalta ajanjaksolta ympäri maailman. Nykyistä keskilämpötilaa lämpimämpiä aikoja on todennäköisesti koettu ainakin jääkausien välillä noin 125 000 vuotta ja 3 miljoonaa vuotta sitten. Aiempia lämpötilan muutoksia on pystytty selittämään mm. auringon säteilyn, maan kiertoradan ja mannerten sijainnin muutoksilla. Mikään näistä tunnetuista tekijöistä ei selitä tämän hetkistä tilannetta.

Nykyinen lämpötila itsessään ei tee tilanteesta vielä poikkeuksellista. Poikkeuksellista on lämpenemisen nopeus. Jääkairaus- ja sedimenttitutkimusten avulla ei löydy merkkejä näin nopeasta lämpenemisestä viimeiseen 50 miljoonaan vuoteen. Jääkausien jälkeen on tapahtunut jopa 4–7 asteen lämpenemistä, mutta noin 5 000 vuoden aikahaarukalla. Nykyisellä tahdilla keskilämpötilan arvioidaan voivan nousta 5 astetta jo sadassa vuodessa. Alueellisesti näin nopeaa lämpenemistä onkin jo havaittu. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan arktiset alueet ovat lämmenneet kolme astetta vain 30 vuodessa.
Myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on poikkeuksellisen korkea, ja sen nousu on ollut nopeaa. Viimeisen 650 000 vuoden aikana hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut välillä 180–300 ppm, kun nykyinen taso on 385 ppm. Vastaavia lukemia ei todennäköisesti ole koettu viimeiseen kolmeen miljoonaan vuoteen

Vaikka luonnollista vaihtelua onkin, se ei tarkoita, etteikö ihminenkin voisi toiminnallaan aiheuttaa vaihtelua. Juuri aikaisempien tuntemiemme luonnollisten vaihteluiden perusteella voimme päätellä ilmaston olevan hyvin herkkä erilaisille muutostekijöille. (Ilmasto.org)

Kioton pöytäkirja

Riossa vuonna 1992 solmitun ilmastosopimuksen täsmentämiseksi ja sen sitovuuden lisäämiseksi aloitettiin jatkoneuvottelut heti puitesopimuksen astuttua voimaan. Niiden tuloksena sopimuspuolten kolmannessa konferenssissa vuonna 1997 allekirjoitettiin ns. Kioton pöytäkirja, joka sisältää sitovat päästövähennysvelvoitteet teollisuusmaille aikatauluineen.
Teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä siten, että niiden päästöjen kokonaismäärä laskee vähintään 5,2 prosenttia vuoden 1990 päästöjen tasosta. Velvoite on täytettävä vuosina 2008- 2012, joka on ensimmäinen sitoumusjakso. Tämä vähennysvelvoite on edelleen jaettu maittain/maaryhmittäin. EU on tehnyt sisäisen taakanjakosopimuksen, joka jakaa
uudelleen EU:lle asetetun 8 %:n vähennystavoitteen jäsenmaiden välillä. Suomi on tässä vastuunjaossa sitoutunut rajoittamaan päästönsä vuoden 1990 tasolle.

Osalle maita (lähinnä kehitysmaat) ei pöytäkirjassa aseteta uusia velvoitteita puitesopimuksessa jo olevien, lähinnä seurantaa ja raportointia koskevien
velvoitteiden lisäksi.

LULUCF; maankäyttö; maankäytön muutokset

Kasvihuonekaasujen sitoutumiseen tai päästöihin liittyvät maankäyttötoimet, kuten metsien hakkaaminen tai kasvattaminen. Kioton pöytäkirjan aikana LULUCF-päästöjen ja -nielujen laskentatavoissa on vielä ollut epäselvyyksiä ja esim. metsänhoidon aiheuttamat muutokset maan päästötaseeseen on saanut halutessaan vapaaehtoisesti laskea mukaan maan viralliseen päästökuormaan. Tällä hetkellä keskustellaan uuden sopimuksen laskentatavasta, jossa joko verrataan tulevan sopimuksen velvoitekauden nielu- ja päästösaldoja keskenään tai historialliseen vertailukauteen. Trooppisten metsien suojeluun tähtäävät REDD-toimet ovat monella tavalla sidoksissa LULUCF-päästöihin, mutta LULUCF koskee toistaiseksi vain teollisuusmaita, kun taas REDD keskittyy käytännössä kehitysmaihin.

Liitteeseen I kuuluvat sopimusosapuolet (Annex I Parties)

Maat, jotka YK:n kansainvälisen ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaisesti ovat sitoutuneet päästöleikkauksiin (40 maata ja EU).  Nämä ovat sekä OECD-maita että niin kutsuttuja siirtymäkauden talouksia: yleisesti ottaen  näihin maihin viitataan teollisuusmaiden ryhmittymänä.

Niin kutsutut liitteen I ulkopuoliset maat ? kehitysmaat ? ovat sitovien vähennystavoitteiden ulkopuolella. Näitä maita koskeva periaate on vapaaehtoisuus.

Kts. esim: http://unfccc.int/parties_and_observers/items/2704.php

Osapuolten konferenssi (Conference of Parties, CoP)

Ilmastosopimuksen korkein päättävä elin. Koostuu ilmastosopimuksen ratifioineista osapuolista (yli 180 maata). Kokoontuu  yleensä kerran vuodessa marras-joulukuussa.

Ensimmäinen CoP pidettiin Berliinissä 1995. Parhaillaan on menossa COP15.

Kts. esim:

http://unfccc.int/essential_background/convention/convention_bodies/items/2629.php (UNFCCC:n virallinen sivu)

Nielu; hiilinielu
Prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehästä. Tärkeitä hiilinieluja ovat esimerkiksi valtameret ja metsät sekä kasvillisuus yleensä. Ilmastosopimus velvoittaa suojelemaan nieluja. Teollisuusmaat voivat Kioton pöytäkirjan velvoitteita täyttäessään lukea hyväkseen myös kasvillisuuteen ja maaperään sitoutunutta hiiltä. Huomioon voidaan ottaa tietyin rajoituksin muun muassa metsittämisen, metsänhoidollisten toimenpiteiden sekä maatalous- ja laidunmaan hoidon nieluvaikutus. Metsäkadon aiheuttamat päästöt taas lisätään muihin päästöihin. Ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan yhteydessä nieluista käytetään ilmaisua, ´maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous`. Pöytäkirjaa koskevissa neuvotteluissa nielut olivat erittäin hankala kohta. (SY607, PCCC; www.ilmastonmuutos.info.fi)

Päästöjen hyvittäminen (Carbon offsetting)

Päästöjen hyvittäminen viittaa (hyvin kiistanalaiseen) ajatukseen siitä, että yritys tai yksityinen henkilö voi hyvittää osan omista päästöistään investoimalla ohjelmiin – yleensä kehitysmaissa – jotka edistävät päästöleikkauksia muualla.

Sen sijaan, että yritys leikkaisi itse päästöjään, se voi ostaa oikeuksia muualla suoritettavista päästöleikkausprojekteista. Kioton pöytäkirja sisältää kaksi joustomekanismiksi kutsuttua työkalua, joita voidaan käyttää tällaiseen päästöjen ’hyvittämiseen’. Näitä ovat puhtaan kehityksen mekanismi (the Clean Development Mechanism CDM) ja yhteistoteutuksen mekanismi (Joint Implementation, JI)

Kts. esim: http://unfccc.int/kyoto_protocol/mechanisms/items/1673.php (Kioton pöytäkirjan sisältämät ’mekanismit’)

Päästökauppa (Cap and Trade)

Päästökauppa- eli Cap-and-Trade -järjestelmässä päästöjen kokonaismäärä on rajoitettu (cap) ja päästöoikeudet jaetaan järjestelmään osallistuville osapuolille, jotka voivat käydä näillä kauppaa (trade). Periaatteessa vuoden lopulla jokaisen osapuolen on luovutettava päästöjään vastaava määrä oikeuksia: ne, jotka päästävät oikeuksiaan enemmän, joutuvat ostamaan oikeuksia sellaisilta osapuolilta, jotka ovat pystyneet tuottamaan oikeuksiaan pienemmillä päästöillä.

Päästökauppaa on kokeiltu monessa maassa, mutta EU:n päästökauppajärjestelmä on suurin toiminnassa oleva järjestelmä. EU:ssa päästökauppaa käydään tällä hetkellä vain hiilidioksidipäästöistä, mutta ilmasto- ja energiapaketin myötä tehdyn uudistuksen mukaisesti muutkin Annex A -kaasut pääsevät järjestelmän piiriin vuodesta 2013.

Kts. esim: http://thegoldenspiral.org/2009/03/02/cap-and-trade-explained/

http://unfccc.int/kyoto_protocol/mechanisms/emissions_trading/items/2731.php (päästökaupasta Kioton järjestelmässä)

Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation (REDD)

REDD-ohjelma syntyi Montrealin ilmastokokouksessa 2005. Balin ilmastokokouksessa 2007 REDD laajeni REDD-plussaksi, kun toimintaohjelmaan kirjattiin päästöjen vähentämisen rinnalle lause ’suojelun, kestävän metsien hoidon ja metsien hiilivarantojen lisäämisen rooli kehitysmaissa’. EU ei ole sisällyttänyt metsähankkeita päästökauppaohjelmiin. Sen sijaan kansainväliset rahoituslaitokset, YK ja jopa kansalaisjärjestöt ovat suunnitelleet REDD-ohjelmia useiden kehitysmaiden kanssa.

Huolimatta siitä, että metsäkadosta johtuvat kasvihuonepäästöt vastaavat noin 20 %:a globaaleista päästöistä, REDD-mekanismia ei sisällytetty Kioton pöytäkirjaan. Ohjelma on keskeisellä sijalla nyt meneillään olevissa ilmastoneuvotteluissa.

Ideatasolla REDD on yksinkertainen, mutta käytännössä mekanismiin liittyy valtavia haasteita. Hiilensidonnan mittaaminen on parhaimmillaankin epätarkkaa. Vielä vaikeampaa on arvioida muutoksia hiilivarannoissa. On myös kyseenalaista, auttaako ilmastorahoitus kehitysmaita puuttumaan metsäkadon ja metsien heikkenemisen taustatekijöihin. (KEPA, 2009)

Ks:

http://unfccc.int/methods_science/redd/items/4531.php (UNFCCC:n virallinen sivu)

RES-direktiivi

Osa EU:n ilmasto- ja energiapakettia. Direktiivin tarkoitus on nostaa uusiutuvan energian osuus EU:n kaikesta energiasta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on jyvitetty maille niin, että esim. Suomen on nostettava oma uusiutuvan energian osuutensa 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Liity tältä sivulta uutiskirjeen tilaajaksi.

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tältä sivulta Sirpan tukijoukkoihin.

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista