Kannanotot

Blogi

Viulupolitiikan riitasointuja – pari sanaa populismista

29.3.2011 BlogiSirpa sanonut

Keskustelu poliittisesta populismista kuohahtelee siellä täällä. Keski- ja Etelä-Euroopassa populismista on taiteltu peistä vuosikausia. Yhdysvalloissa Tea Party -liike herättää tunteita. Meillä Suomessa populismisyytöksiä on yleensä kuultu yksittäisiin retorisiin heittoihin liittyen, mutta harvemmin kokonaisiin poliittisiin suuntiin kohdistuen. Kuuma vaalikevät on muuttanut tilannetta.

Ei ole olemassa vain yhtä populismia. Poliittiseen eliittiin ja päätöksentekijöihin kohdistunutta organisoitunutta turhautumista, ja jopa vihaa, voidaan kylvää niin vasemmalta kuin oikealta. Populismi itsessään ei ole ideologia siinä missä vaikkapa liberalismi ja sosialismi. Latinalaisessa Amerikassa käytetty ilmaisu ”viulupolitiikka” toimii meilläkin. Pidellään viulua vasemmalla kädellä ja soitetaan sitä oikealla. Ja mielellään megafonin läpi.   

Tutkijoiden mukaan poliittisen populismin piirteet ovat yhteiset. Muun muassa kansallismielisyys, pakolaisvastaisuus, kulttuurikonservatismi ja poliittinen epämääräisyys ovat keitoksen ainesosia myös Euroopassa. Tosin joidenkin mukaan myös populismin kovaääninen tuomitseminen populismiksi on populismia – yksinkertaistamista ja tarkoituksellisen epämääräistä.

Niin tai näin, populismi on aina protestia jotakin kohtaan. Ja protestit kuuluvat demokratiaan. Olen kuulut monien sanovan, että he ovat huolissaan populismista. Ja niin tietysti olen itsekin. Mutta itse asiassa populismi itsessään ei ole suurin huoli, vaan se, mikä populismille raivaa tilaa.

Pahin virhe, jonka poliittinen eliitti voi tehdä, on suhtautua poliittisen populismin viesteihin kepeästi ja ylimielisesti. Populismia ei torjuta huutamalla pää punaisena ”populismia!!”, vaan ottamalla haaste vakavasti ja vastuullisesti. Kuten edesmennyt saksalaisbrittiläinen poliitikko ja akateemikko Ralf Dahrendorf aikanaan sanoi: ”yhden populismi on toisen demokratia”. Vaikka viulusta tulevat riitasoinnut raastavat korvia, soittajan yleisöä ei siitä saa syyttää.

Oma suhtautumiseni poliittiseen populismiin on selvä. Yleisiä ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa polkevaa populismia ei tule hyväksyä. Sellainen ei itse asiassa edes ole populismia, vaan syrjintää ja pahimmillaan rasismia. Sen sijaan poliittiseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät kokemukset ja viestit pitää kuunnella ja käsitellä, vaikka ne populismin viululla soitettaisiinkin.

Yhteiskuntien kohtalon kolmio koostuu riittävästä sivistyksestä, hyvinvoinnista ja demokratiasta. Politiikan tehtävä on varmistaa nämä kolme ja sovittaa yhteen erilaiset näkemykset.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista