Kannanotot

Blogi

Veroparatiisien loppu?

20.6.2013 BlogiUutisnauhaVauras Eurooppa Kannanotot

 Kansainvälinen paine perinteisiä pankkisalaisuuden vahvoja linnakkeita ja yleisesti veroparatiiseiksi luokiteltuja valtioita kohtaan otti jälleen askeleen eteenpäin viikon alussa pidetyssä G8-maiden kokouksessa. Maailman talousmahdit vannoivat tiistaisessa julistuksessaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden nimiin: automaattisesta tietojenvaihdosta tulee tehdä viranomaisten välisen yhteistyön kansainvälinen standardi ja tiedot siitä, kuka todella omistaa yrityksen, tulee tulevaisuudessa olla helpommin veroviranomaisten saatavilla. Sinetöitiinkö G8-kokouksessa nyt viimein veroparatiisien loppu? Ei lähellekään. Julkilausuman merkitystä ei kuitenkaan myöskään pidä vähätellä: se osoittaa selkeästi aivan uudenlaisen poliittisen tahtotilan tarttua päättäväisesti veronkiertoon ja kansainvälisten yritysten harjoittamaan aggressiiviseen verosuunnitteluun.

EU:n sisällä keskustellut keinot suitsia veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua ovat pitkälti samanlaiset kuin G8-kokouksen esiin nostamat: automaattisen tietojenvaihdon avulla varmistetaan, että tiedot tuloista ja verovelvollisuudesta kulkevat rajojen yli. Tämän lisäksi komissio kaavailee uutena keinona henkilökohtaisten verotunnisteiden järjestelmää, jolla helpotettaisiin verovelvollisten yksilöintiä. Parlamentti vaatii tiukkaa suhtautumista veroparatiiseihin – veroparatiisiksi luokiteltavat alueet tulisi asettaa EU:n yhteiselle mustalle listalle, jonka avulla mm. listalla olevista maista käsin toimivien yritysten tie julkisiin hankintoihin katkeaisi. EU:n yhteisen veroparatiisimääritelmän pohjalta voisimme puuttua myös niiden rahoituslaitosten toimilupiin, jotka toimivat veroparatiisien kanssa.

Automaattinen tietojenvaihto on EU:n sisällä aiemmin tarkoittanut nimenomaan ansiotuloja – esimerkiksi palkkaa tai vaikkapa eläkkeitä – koskevaa tietojenvaihtoa. Tätä koskevan lainsäädännön uudistus on perua vuodelta 2008: uudistuksella pyrittiin tukkimaan porsaanreikiä ja tehostamaan tietojenvaihtoa. Sopua tästä ei ole tähän päivään mennessä löytynyt, Itävallan ja Luxemburgin kiihkeästä vastustuksesta johtuen. Samalla, kun jäsenmaat ovat nyt vihdoin sopineet hyväksyvänsä uudistuksen kuluvan vuoden loppuun mennessä, esittää komissio automaation piiriin tulevaksi laajemmin myös tärkeimmät pääomatulot, esimerkiksi osingot.

Myös paine Atlantin toiselta puolelta on kasvanut – mikä on itse asiassa syy siihen, että EU:n perinteiset vastarannan kiisket Luxemburg ja Itävalta ovat joutuneet tinkimään automaattista tietojenvaihtoa koskevasta tiukasta kannastaan. Niin kutsuttu FATCA-sopimus velvoittaa sen allekirjoittaneen maan luovuttamaan Yhdysvaltain veroviranomaiselle tietoa yhdysvaltalaisten tahojen kyseisessä maassa omistamista talletuksista ja sijoituksista. Kahdenvälisesti sovituilla sopimuksilla on merkitystä myös EU:n sisäisesti: jäsenvaltioita velvoittaa virka-apudirektiivi, jossa määrätään mm. myöntämään muille jäsenmaille samantasoinen yhteistyö kuin kolmannelle maalle tarjotaan.

Arviolta yksin Euroopassa menetetään peräti tuhat miljardia euroa vuodessa veropetoksiin, salaisille tileille, veroparatiiseihin ja monimutkaisiin verosuunnitelmiin. Luku on luonnollisesti vain sivistynyt arvio, sillä hämärän peitossa tapahtuvia rahan liikkeitä on mahdotonta laskea eurolleen. Työkalut veropakoilun suitsimiseen ovat olemassa, kyse on poliittisesta tahdosta laittaa nämä yhdessä täytäntöön.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista