Kysyin vuosia sitten nyt jo edesmenneeltä ystävältäni: ”millaista on vanheta ja tulla vanhaksi?”. Tuolloin 80-vuotias Lea naurahti ja sanoi ettei se sen kummempaa ollut, sama ihminen ja tyttö hän oli kuin ennenkin, vähän viisaampana ja yksinäisempänä vain. Sinä näet vanhuuden, minä itseni, hän sanoi.
Pienenä tyttönä minä pelkäsin tulla vanhaksi, koska naapurissa asui iäkäs, vihainen rouva. Sittemmin minä olen onnekseni tajunnut sen, että jokainen meistä tulee yhä enemmän itsensä näköiseksi, mitä vanhemmaksi tulee. Nyt osaan nauttia siitä, että ikäännyn.
Ystäväni kanssa käyty keskustelu tuli mieleeni, kun valmistauduin avaamaan eilen Lahdesta käynnistynyttä Vanhuus rokkaa -konserttikiertuetta. Toimin kiertueen suojelijana. Tänään rokkaamme Helsingissä loppuunmyydyssä konsertissa.
Miksi ikääntyvien puolesta täytyy järjestää hyväntekeväisyyskonsertteja? Olisi hienoa, jos heidän asemansa olisi sellainen, ettei tällaiselle kiertueelle ole tarvetta.
Vanhustenhoidossa tehdään toki paljon upeaa ja ammattitaitoista työtä sekä koti- että laitoshoidossa. Valitettavasti ikäihmisten kohtelussa on myös vakavia ongelmia. Nämä ongelmat nousevat säännöllisesti julkisuuteen ajoittain hyvinkin karmivina uutisina mm. hoitolaitoksista.
Suhtautumisemme ikääntymiseen ja vanhuuteen on liian usein vääristynyttä. Ikääntymisellä ja sen kustannuksilla lähinnä pelotellaan. Ikääntyvien ihmisten terveydenhuolto näyttäytyy suurena ongelmana.
Ikäpommia enemmän meitä vaivaa mielestäni asennevamma.
Rikomme jatkuvasti ikäihmisten perusoikeuksia sekä puheissa että teoissa. Meillä on sekä ikärasismia että ikäsyrjintää, jota emme näe emmekä tunnista, koska se on niin yleistä ja jokapäiväistä. Arvottomaksi leimaaminen on ikäihmisten kohdalla valitettavan arkipäiväistä.
Ikääntyminen ja vanheneminen ovat erinomaisen hyviä asioita. Niiden vaihtoehtona olisi nuorempana kuoleminen. Iän myötä elämään tulee enemmän sävyjä kerrostuneiden kokemusten kautta. Ikääntyneelle avautuu uusia ilon ja onnen mahdollisuuksia, jos terveys ja elämänkokemukset sen sallivat. Tämä kuitenkin edellyttää muiden ihmisten arvostusta, hyvää kohtelua, aitoa läsnäoloa ja kuuntelemista, tasa-arvoista suhdetta ja perusoikeuksien kunnioitusta. Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikenikäisille.
Enemmän kuin rahaa tarvitsemme ikäihmisten kohteluun asennemuutosta. Tarvitsemme hiljaisen syrjinnän tunnistamista ja siihen puuttumista aina kun syrjintään törmäämme. Tarvitsemme ihmisiä, miehiä ja naisia, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja, jotka yhdessä laajana kansanliikkeenä muuttavat tapaamme puhua ikääntymisestä, suhtautua ikääntyneisiin ja heidän oikeuksiinsa. Tarvitsemme muutosta suhtautumisessamme koko vanhenemisprosessiin.
Tätä viestiä Vanhuus rokkaa -konserttikiertue on levittämässä.
Muistiliiton varapuheenjohtajana ja Alzheimer-Europen hallituksen jäsenenä olen tehnyt vuosikausia töitä ikääntyneiden aseman parantamiseksi. Lyhykäisyydessään tehtävälistalla on ollut seuraavat asiat:
- Olen esittänyt Naiset ikääntyvässä yhteiskunnassa -raportissani, että ikääntyvien naisten erityinen asema tulee ottaa huomioon heidän kohtaaman moninkertaisen syrjinnän vuoksi. Hoitotaakka, pienemmät eläkkeet ja erilaisesti kohtelevat sairaudet johtavat usein ikääntyvien naisten syrjäytymiseen.
- Omaishoitajille on luotava eurooppalainen ohjelma, jossa heidän asemansa tunnustetaan ja jossa määritellään tärkeimmät keinot heidän asemansa parantamiseen (esimerkiksi kuntoutustuki ja lisäpalvelut)
- Muistisairaiden perusoikeuksien toteutumisesta on pidettävä huolta ja ääntä.
Vanhus rokkaa -kiertueelle mukaan lähteminen huippuartistien kanssa on hieno kunniatehtävä. Tule rokkaamaan kanssamme! Lippuja jäljellä vielä joihinkin konsertteihin, ks. ohjelma täältä.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan