Europarlamentin talouskriisiä pohtiva valiokunta tiivistää työtahtiaan alkavalla kevätkaudella. Valiokunnan mandaattiin kuuluu pohtia, mitä voimme ja mitä meidän tulisi oppia viimeisimmästä talouskriisistä ja laatia tämän pohjalta suosituksia EU:n tuleville toimille.
Yksi keskeisimmistä kysymyksistä liittyy eurooppalaisen ja yleisemmin kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin valvonnan ja sääntelyn uudistamiseen. Osittain lainsäädäntötyö on jo alkanut: ECON-valiokunta alkaa nimittäin keväällä käsitellä komissionsyksyllä antamaa, niin kutsuttua finanssipakettia. (olen kirjoittanut paketista aiemmin blogissani mm. 25.11.2009) Vaihtoehtoisia rahastonhoitajia koskeva direktiiviehdotuksen käsittely valiokunnassa alkoi jo aiemmin ja hieman ennen joululoman alkamista parlamentin mietinnönlaatija jätti ehdotuksensa valiokunnan jäsenille luettavaksi.
Yksi pohjimmaisista finanssiarkkitehtuuria koskevista kiistakysymyksistä koskee mahdollisuutta valvoa ja säännellä erilaisia finanssimaailman toimijoita ja finanssituotteita. Huolimatta siitä, että viimeisin finanssikriisi osoitti selkeästi finanssiarkkitehtuurin valvonnan ja sääntelyn kipeän tarpeen, on vastustus sääntelylle edelleen paikoin raivokasta. Yksi vastustajien yleisimmistä argumenteista on se, ettei erittäin monimutkaista finanssimaailmaa ja sen tuotteita ole yksinkertaisesti mahdollista säännellä tarkasti juuri niiden monimuotoisuuden takia: tuotteet ovat moninaisia ja niiden selkeää muotoa tai sitä, mistä eri osasista tuote koostuu, on lähes mahdotonta selvittää.
Itse näen tarkemman valvonnan ja sääntelyn mahdolliseksi ja ehdottoman tärkeäksi, jotta historia ei toistaisi itseään samantasoisen finanssikriisin muodossa. Toki finanssituotteet ovat monimutkaisia – mutta niin on italiansalaattikin. Analogia ruokamaailmaan on yksinkertaistava, mutta havainnollistava: italiansalaatti koostuu monista eri osioista, joista osa saattaa olla peräisin jopa eri maista. Silti kuluttajalle on mahdollista – ja pakollista – tiedottaa, mitä salaatti sisältää. Tämä käy ilmi elintarvikemerkinnöistä. Elintarvikevirasto varmistaa tuotteiden turvallisuuden: sen, että sääntöjä noudatetaan. Elintarvikkeen elinkaaren tulee olla seurattavissa. Samalla tavoin on eurooppalaiseen lainsäädäntöön laadittavissa saannot, jotka sanelevat mitä finanssialan italiansalaattiin saa laittaa, missä siitä pitää ilmoittaa ja kuka pelin saantojen noudattamista valvoo.
Pelisääntöjen periaatteita on löydettävissä esimerkiksi ympäristölainsäädännön puolelta. Niin kutsuttu saastuttaja maksaa -periaate sisältää otsakkeensa mukaisesti ajatuksen siitä, että haittojen aiheuttajan on oltava niistä myös vastuussa. Finanssimaailmaan ulotettuna tämä tarkoittaa toimijan vastuuta ottamistaan riskeistä. Aivan yksinkertaista periaatteen täytäntöönpano ei ole – niin ympäristö-, kuin finanssilainsäädännön puolella. Vaikea ei kuitenkaan tarkoita mahdotonta. Viime kädessä käräjät päättävät, kenen on syy ja kuka on syytön.
Ympäristövaikutusten arvioinnin tapaan arviot finanssimaailman toiminnan vaikutuksesta reaalitalouteen tulisi kartoittaa säännöllisesti. Erityisen painava rooli tässä on luottoluokituslaitoksilla.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan