Kansainvälistä tyttöjen päivää alettiin viettää huomion kiinnittämiseksi siihen, että tyttöjen oikeus koulunkäyntiin, ravintoon ja omasta elämästä päättämiseen toteutuvat keskimäärin poikien oikeuksia huonommin. Viimeisen 15 vuoden aikana on onneksi onnistuttu huomion kiinnittämisen lisäksi saamaan myös konkreettisia tuloksia aikaan, kun tyttöjen osuus koulua käyvistä lapsista on melkein sama kuin poikien. Sen sijaan erityisesti myöhemmän elämän työllisyys, yhteiskunnallinen päätösvalta ja pääsy terveydenhuoltoon ovat selvästi miehiä jäljessä.
Työtä tyttöjen aseman parantamiseksi riittää edelleen kehittyvissä maissa, mutta on meillä Euroopassakin haasteita yhteiskunnassa vallitsevien rakenteellisten ja asenteellisten esteiden purkamiseksi. Miksi naiset puuttuvat yritysten ja instituutioiden johtopaikoilta, vaikka tytöt pärjäävät koulussa ja yliopistossa poikia paremmin? Miksi edelleen käytämme ilmaisua ”tehdä kuin tyttö”, kun haluamme kuvata heikompaa, voimatonta tai avutonta suoritusta?
Tyttöjen itsetunto on erityisen heikoilla murrosiässä. Tytöt ovat hyviä olemaan suorittajia, ja kun koulu- ja harrastusmenestyksen lisäksi ulkonäköpaineet astuvat mukaan kuvaan, se kasvaa monille järjettömäksi vaatimusyhtälöksi. Nämä paineet eivät valitettavasti lopu vanhetessa, vaan jokainen aikuinen nainen varmasti tunnistaa ne edelleen osana elämäänsä. On hälyttävää, että esimerkiksi painoaan pudottavien 13-vuotaiden tyttöjen määrä on kaksinkertaistunut vuosien 1994-2006 välillä.
Yhteiskunnassamme, jossa tasa-arvon merkitys on yleisesti tunnustettu, ei ehkä ole suuria silmiin pistäviä epäkohtia joita vastaan marssia kadulla. Sen sijaan rajat ovat edelleen mielissämme, ja toteutamme niitä usein tiedostamatta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koska tytöt mielletään poikia huonommiksi matematiikassa ja luonnontieteissä, tytöille annetaan heikompia arvosanoja kuin jos opettaja ei ole tietoinen oppilaidensa sukupuolesta. Koulumaailmasta löytyy monia muitakin esimerkkejä. Yhteistä kaikille on se, että jo varhaislapsuudessa sisäistetyt käsitykset itsestä ja omista kyvyistä määrittelevät merkittävästi tyttöjen myöhemmän elämän valintoja ja mahdollisuuksia.
Lukuainekohtaisista eroista huolimatta tytöt pärjäävät yleisesti ottaen koulumaailmassa poikia paremmin. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneista naisten osuus on 60 %, eli sukupuolten väliset erot eivät aina toteudu poikien ja miesten eduksi. Jossain kohtaa on silti vikaa, jos tytöt suoriutuvat koulutuksessa paremmin, mutta jäävät jatkuvasti jälkeen työmarkkinoilla. Tyttöjen ja naisten osaaminen ei tunnu olevan käytännössä yhtä arvostettua kuin miesten.
Meillä on onneksi jo monia vahvoja naisesikuvia Hillary Clintonista tv-sarjojen ja elokuvien rämäpäisiiin sankarittariin. Nyt pitäisi vielä siirtää tuo sama ihailu arkipäivän naisten rohkeutta kohtaan. Sen sijaan, että naisilta kysytään jatkuvasti, miten yhdistää työ- ja perhe-elämä, voisi kysyä, että miten johdat tuhannen työntekijän kasvuyritystä. Sen sijaan, että luemme vain hyvinvointi- ja kauneusalalla uraa tekevistä naisyrittäjistä, voisimme kirjoittaa myös teknologia-alan naisosaajista.
Palatakseni vielä lopuksi koulumaailmaan, koska nykyinen järjestelmä tuntuu mahdollistavan paremmin tyttöjen menestymisen kuin poikien, meillä olisi syytä miettiä myös oman teemapäivän perustamista pojille. Erityistukea tarvitsevista lapsista ylivoimaisesti suurin osa on poikia, samoin kuin aikuisena syrjäytyneistä suurin osa on miehiä. Jos haluamme edistää tyttöjen hyvinvointia, meidän tulee edistää myös poikien hyvinvointia, sillä nämä kaksi ovat suorassa suhteessa toisiinsa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan