Syrjintää on monenlaista ja myös eri tavoin näkyvää. Olen itse viime aikoina työskennellyt näkymättömän ikäsyrjinnän parissa laatiessani Euroopan parlamentille mietintöä naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa.  Huomaamaton ikäsyrjintä on monitahoinen ja laajalle levinnyt ilmiö, johon myös Suomen hallituksen olisi syytä puuttua seuraavassa ihmisoikeuspoliittisessa selonteossaan.

Näkyvä syrjintä on puolestaan noussut kesän aikana esiin eritoten viharikosten myötä. Paitsi otsikoihin, viharikokset ovat viime aikoina nousseet myös rikostilastoihin. Kun poliisi laajensi tilastointiaan rasistisista rikoksista viharikoksiin, niin on nähty, että viharikosten määrä on kasvanut. Osa varmasti johtuu paremmasta tilastoinnista ja toivottavasti osa johtuu siitäkin, että kynnys ilmoittaa näitä rikoksia poliisille on vuosien myötä laskenut.  Hyvätkään tilastoselitykset eivät kuitenkaan poista rikoksia ja niiden syitä. Jokainen viharikos on liikaa.

Näen itse, että kesällä tapahtuneet iskut seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueeseen ovat sukua maahanmuuttovastaiselle liikehdinnälle. Molempien taustalla on muutoksen ja tuntemattoman pelko.

Maailma ympärillämme muuttuu väistämättä. Suomi ei ole enää etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäisen pienen kansan harvakseltaan asuttama maaseutuvaltainen maa, vaan kaupungistunut, monikulttuurinen ja monimuotoinen avoin yhteiskunta, joka paitsi sietää myös kunnioittaa erilaisuutta.

Tässä muutoksessa on valitettavasti aina niitä, jotka kokevat sen uhkana. Usein kyse voi olla irrationaalisesta menneeseen tarkertumisesta tai tunteesta ettei uudesta maailmasta saa otetta vaikkapa siksi ettei ymmärrä muuttunutta kulttuurista koodistoa. Usein kyse on myös vääristyneestä ryhmäidentiteetistä, jossa hehkutetaan valkoista miehistä heterosuomalaisuutta kaiken erilaisuuden kustannuksella.

Samalla kun yhteiskunnan on puututtava tiukasti viharikoksiin ja esimerkiksi nykyistä päättäväisemmin puututtava internetissä rehottavaan vihakulttuuriin, tarvitaan tutustumista, ennakkoluulojen murtamista ja erilaisuuden muuttamista tavallisuudeksi.  Mitä useampi omassa elämässään huomaa, että vieraaksi voi kutsua Matin ja Mikon tai Mahmoudin siinä missä Matin ja Maijankin, niin sitä pienempi marginaali viharikoksille ja niiden tekijöille jää.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan