Lissabonin sopimuksen myötä tullut perusoikeusasiakirja on vasta puolivälin krouvi ihmisten syrjimättömyyden turvaajana. Samalla, kun sisämarkkinalainsäädäntö antaa vahvistuvaa turvaa markkinoiden syrjimättömyydelle ja yhdentyvä talouspolitiikka asteittain vaikuttaa valtioiden ylivelkaantumiseen, kansalaisten oikeuksien turvaaminen on jäänyt ilman vahvaa oikeussuojaa.

Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa puuttua ihmisten syrjintään jäsenmaissa. Perusoikeusasiakirja on kyllä sitova kaikilta osin, mitä tulee EU:n päätöksentekoon ja instituutiohin, mutta koskee jäsenmaita vain niiltä osin, kun EU lainsäädäntöä on olemassa. Työelämässä tapahtuvaan syrjintään voidaan siis tarttua esimerkiksi työaikalainsäädännön kautta. Mutta jos ihminen ei pääse töihin syrjittäväksi, niin sen ulkopuolella häntä sitten voidaankin syrjiä melkein miten vain, ilman että EU voi siihen juridisesti puuttua.

Toimivaltaa ei ole myöskään puuttua romanien kohteluun joissakin jäsenmaissa. Tulokset näkyvät kaduillamme kerjäläisinä. Vammaisten oikeuksien laiminlyönnit tai ikäsyrjintä ovat myös mahdollisia jäsenmaissa ilman, että kansalaisilla on mitään mahdollisuutta saada oikeusturvaa Euroopan unionista. Talouskriisin pahimmilla hetkillä, jolloin kansalaiset tarvitsivat eniten suojelua, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat voivat jäädä heitteille, kun julkisia palveluja ja etuuksia leikataan rankalla kädellä. Samaan aikaan jatketaan perusteettomia veroetuuksia, eikä ryhdytä rakenteellisiin uudistuksiin. Terveyspalvelujen raju heikkeneminen monissa jäsenmaissa on tästä esimerkki.

Euroopalla ei mielestäni ole yhteistä tulevaisuutta, jollemme kykene turvaamaan kansalaisten osallisuutta ja oikeuksia. Seuraukset näkyvät jo nyt sekä kaduilla että ääriliikkeiden kannatuksessa. Ratkaisu ei löydy huonosta talouskurista, ylivelkaantumisesta tai epäarvoistavista kansallisista politiikoista. Se löytyy yhteisten resurssien määrästä sekä niiden kohdentamisesta niin, että perusoikeudet voidaan taata kaikille ihmisille. Samalla EU:n toimivallan ja kyvyn on oltava niin vahva, että se pystyy turvaamaan oikeudet.

Yhdenvertaisuus direktiiviin

Perusoikeuskirjan puutteellisen tulkinnan korjaamiseksi komissio on ehdottanut, ja Euroopan parlamentti on käsittelynsä jälkeen tukenut yhdenvertaisen kohtelun turvaavaa direktiiviä. Direktiivissä yksinkertaisesti kerrataan ihmisoikeussopimusten ja perusoikeusasiakirjan pohjalta syrjimättömyysperusteet. Siinä todetaan, ettei ketään saa asettaa perusteettomasti eriarvoiseen asemaan taustansa, kuten iän, vamman, uskonnon, etnisen taustan, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Tämä koskee myös keskeisten palvelujen saatavuutta.

Lainsäädännön hyväksyminen on juuttunut joidenkin jäsenmaiden rankkaan vastustukseen neuvostossa. Tämä on ironista, sillä juuri ihmisoikeudet ja niiden kunnioittaminen ovat koko integraation liikkeelle paneva voima toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen, ja ne ovat EU:n arvojen tärkein osa. Samalla yhteiset keinomme niiden turvaamiseen juuri tässä politiikan keskeisimmässä kysymyksessä ovat heikoimmat

Oikeudet kuuluvat kaikille

Ihmisoikeudet ja niihin perustuvat perusoikeudet ovat subjektiivisia ja universaaleja. Ei voi olla niin, että eri kaupungeissa tai jäsenmaissa ihmisille annetaan ja heiltä otetaan oikeuksia mielivaltaisesti. Täällä saa syrjiä naisia, täällä taas maahanmuuttajat tai vammaiset ovat vailla oikeuksia pilkan tai pahoinpitelyn kohteena. En voi myöskään omien mielihalujeni mukaan päättää, ketkä ihmisryhmät minun tykkäämiseni pohjalta ansaitsevat oikeuden olla. Oikeudet kuuluvat kaikilla automaattisesti ja jakamattomasti. Tämä periaate unohtuu myös joskus osassa suomalaista keskustelua.

Olen vakuuttunut, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, jos emme turvaa sitovasti ihmisten oikeuksia sekä mahdollisuuksia puuttua niiden rikkomiseen jokaisessa maassa. Yhtä vakuuttunut olen myös siitä, että tämä ei tapahdu ilman kansalaisten laajaa tukea ja vaatimusta.

Meillä on oltava yhteinen ymmärrys siitä, että Euroopan unioni on kansalaisia, heidän oikeuksiaan ja hyvinvointiaan varten. Jos näin ei ole, se on sellaiseksi muutettava ja varustettava niin, että se kykenee myös turvaamaan ihmisoikeudet.   

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan