Kannanotot

Blogi

Sinisiä, punasia joukkovelkakirjoja

14.4.2011 BlogiSirpa sanonutVauras Eurooppa Kannanotot

Eteläisten euromaiden velkakriisi on nostanut yhteiset euroalueen joukkovelkakirjat yhdeksi kuumimmista puheenaiheista – ainakin parlamentin talouskriisiä pohtivassa erityisvaliokunnassa (CRIS). Mahdollisuus kattaa osa koko euroalueen maiden yhteenlasketusta velasta yhteisesti liikkeelle laskettavilla joukkokirjoilla on pohdituttanut jo vuosia, mutta vasta velkakriisin myötä vaihtoehto on saanut tuulta siipiensä alle.

Euroalueen yhteisiä joukkovelkakirjoja pitäisi tarkastella tosissaan yhtenä osana unionin tulevaisuuden talousarkkitehtuuria erityisesti keinona lisätä eurooppalaisen julkisen velan rahoituksen vakautta ja pienentää korkokuluja – sekä kannustimena talouskurille. Lähestymiskulman tulisi olla ennen kaikkea pragmaattinen: riittävillä takeilla hyvästä talouskurista yhteinen joukkovelkakirja alentaa kaikkien lainanhoitokuluja. Ilman niitä jaetaan väärin perustein myös riskit. On olemassa monia erilaisia malleja ja erilaisia tapoja rakentaa yhteiset joukkovelkakirjamarkkinat ja itse joukkovelkakirjat.

Kannatusta on kerännyt erityisesti ajatus yhteisten velkakirjojen jakamisesta kahteen ryhmään, niin kutsuttuihin sinisiin ja punaisiin velkakirjoihin. Sinisiin ”seniori” velkakirjoihin oikeus olisi vakaus- ja kasvusopimuksen ehdot täyttävillä ”hyvillä suoriutujilla”, ja/tai kaikilla järjestelmään osallistuvilla mailla vain tiettyyn velka-asteeseen saakka. Punaiset ”juniorit” olisivat mahdollisuus tämän ryhmän ulkopuolelle jääville, sekä asetetun velka-asteen ylittävälle liikkeellelaskulle. Yleiseksi konsensukseksi tuntuisi olevan muodostumassa ajatus siitä, että sinisillä velkakirjoilla olisi mahdollisuus kattaa velka bruttokansantuotteesta 60 %:iin saakka. Myös punaisille bondeille arvelisi löytyvän kysyntää, sillä ne voidaan nähdä kuitenkin vakaammiksi kuin yksittäisen, markkinapaineen alaisen jäsenmaan liikkeelle laskemat velkakirjat.

Kun asetetaan raja sille, minkä suuruinen osa kunkin jäsenvaltion velasta on mahdollista kattaa sinisillä velkakirjoilla, on järjestelmään osallistuvilla vaikuttava kannustin olla ylivelkaantumatta asetetun rajan ylitse, sillä sinisten joukkovelkakirjojen ylimenevän velan lainakulut tulevat olemaan todennäköisimmin huomattavan korkeat. Näin yhteisen joukkovelkakirjajärjestelmän avulla olisi mahdollista luoda uskottava kannustin yhteisesti sovittujen velkaantumisrajojen sisällä pysymiseksi. Voidaan nähdä, että jo nykyisellään perussopimukseenkin kirjattu ”no bailout” -sääntö – kielto toisen jäsenmaan pelastamisesta taloudellisesta ahdingosta – on käytännössä osoittautunut tyhjäksi, sillä muilla euromailla ei ole varaa antaa toisen euromaan kaatua hallitsemattomasti velkoinensa.

Yhteisten eurooppalaisten joukkovelkakirjojen nähdään tuovan mukanaan myös muita etuja. Alhaisemmat ja tasaisemmat korot järjestelmään osallistuvien maiden veloille sekä keinottelun vaikeuttaminen yksittäisten maiden velkakirjoilla toistuvat useimmin keskusteluissa. Suuremman joukkovelkakirjamarkkinan luominen lisäisi myös yhteisten eurobondien likviditeettiä – markkinariskin ohella korkojen tasoon vaikuttaa myös se, miten likvidiksi kunkin maan joukkovelkakirja arvioidaan, eli mitä helpommin myytävissä ja ostettavissa velkakirja on, sitä alempi on sen korko – ja kohentavan euromaiden joukkovelkakirjojen asemaa ”turvasatamana” myös kansainvälisten investoijien silmissä. Erityisesti argumenttia yhteisten bondien suuremmasta likviditeetistä on käytetty puoltamaan ajatusta siitä, että järjestelmä olisi hyödyllinen myös järjestelmän ”hyville suoriutujille”, jotka edelleen luokitellaan alimman mahdollisen velkariskin maiksi: erityisesti pienempien AAA-luokituksen maiden, mutta myös Saksan on laskettu hyötyvän laajasta, likvidimmästä velkakirjamarkkinasta.

Bondeilla on myös kiivaat vastustajansa. Yleisin vasta-argumentti on ajatus siitä, että hyvät suoriutujat joutuisivat maksamaan nykyistä enemmän korkoa ja sitoutuvan yhä tiiviimmin huolimattomampien jäsenmaiden mahdollisesti vastuuttoman talouspolitiikan lopulliseksi maksumieheksi.

Yhteiset joukkovelkakirjat pakottaisivat jäsenmaat koordinoimaan talouspolitiikkojaan tarkemmin yhteen. Sekä järjestelmän vastustajilla, että kannattajilla on päteviä perusteita omalle kannalleen. Näen itse, että eurobondeista saatavat hyödyt ovat loppujen lopuksi suuremmat, kunhan huolehditaan siitä, että järjestelmän säännöt ja rakenne asetetaan oikein.

Talouskriisiä pohtivan valiokunnan loppuraportti äänestetään muuten nyt kesän korvilla. Muutosesitysten luonnostelu on loppusuorallaan. Valiokunnan raporttiluonnokseen voi tutustua valiokunnan nettisivuilla.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista