Kannanotot

Blogi

Rahamarkkinavero on mahdollisuus

13.2.2012 BlogiGlobaali Eurooppa KannanototSirpa sanonutVauras Eurooppa Kannanotot

Julkaistu Aamulehden alakerta-artikkelina 13.2.2012

Komission ehdotus EU-laajuiseksi rahoitusmarkkinaveroksi, ns. transaktioveroksi julkaistiin vuoden 2011 syyskuussa, minkä jälkeen keskustelu verosta ja sen tarpeellisuudesta on ottanut uutta tuulta alleen myös Suomessa. Ajatus transaktioiden verotuksesta on kerännyt sekä kannattajia että vastustajia jo 1970-luvulta lähtien, kun amerikkalainen taloustieteilijä James Tobin esitteli ajatuksensa spekulaation hillitsemisestä valuuttatransaktioita verottamalla. Tutkimuksia ja selvityksiä veron puolesta ja sitä vastaan on näistä päivistä asti tuotettu hyllymetreittäin. Objektiivista totuutta ei tässäkään asiassa ole olemassa.

EU-alueelle esitetty finanssitransaktiovero on Tobinin alunperäisiä kaavailuja – ja esimerkiksi Ruotsissa aikanaan toteutettua, epäonnistunutta kokeilua – laajempi: sääntely kohdistuu lähestulkoon kaikkiin finanssimarkkinatapahtumiin ja kattaa näin ollen lähtökohtaisesti kaikki vaihdantakelpoiset rahoitusvälineet, rahamarkkinavälineet sekä johdannaissopimukset.

Vero lankeaa maksettavaksi aina silloin, kun ainakin yksi kaupan osapuolista on EU-alueella toimiva finanssilaitos. On tärkeää huomata, että tämä kotipaikkaperusteisuus tekee veronkierron vaikeammaksi, sillä ei ole väliä, minkä maan pörssissä kauppa tapahtuu: vero tulee maksaa aina silloin, kun ainakin kaupan yksi osapuolista on eurooppalainen. Kotipaikkaperusteisuus mahdollistaa myös sen, että veron piiriin sisällytetään johdannaiskauppa, joka volyymeistaan johtuen tuottaisi todennäköisesti myös suurimmat verotulot.

Ehdotetut veroasteet ovat pieniä: muihin kuin johdannaisiin sovellettaisiin 0,1 % veroa ja johdannaisiin 0,01 % veroa. Suurin osa kansalaisten jokapäiväisistä pankki- ja vakuutustoiminnoista jäävät kuitenkin verotuksen ulkopuolelle.

Perusteet transaktioveron käyttöönotolle ovat kannattamisenarvoisia: veron taustalla oleva ajatus siitä, että finanssisektorin tulee myös itse osallistua finanssikriisin aikaansaamiin maksutalkoisiin, on oikeutettu. Tämän lisäksi verotuksen avulla on omalta osaltaan mahdollista kannustaa kansantalouksien kannalta kestävämpää finanssikäyttäytymistä, huolella harkittuja investointiratkaisuja, hillitä finanssimarkkinoilla tapahtuvaa spekulaatiota ja tehdä rahan liikkeitä läpinäkyvämmäksi. Tärkeää on varmistaa, että vero suunnitellaan oikein niin, että mahdollisuudet sen kierrolle ja väärinkäytöksille minimoidaan.

Veron vastustajien mukaan transaktioita ei tulisi verottaa, koska vero olisi talouskasvun kannalta haitallinen.

On kuitenkin syytä muistaa, että verotuksen ohella talouskasvuun vaikuttavat merkittävästi monet muut tekijät, minkä lisäksi uuden, innovatiivisen verotyökalun vaikutusten arviointi on äärimmäisen vaikeaa. Huomionarvoista on myös, että transaktiovero antaa tilaisuuden olla lisäämättä veropainetta muualla – esimerkiksi työn osalta. Verotusta koskeva taloustieteellinen tutkimus tukeekin oletusta, jonka mukaan verorakenteen muutoksen vaikutus pitkän aikavälin talouskasvuun on suhteellisen pieni.

Kontekstista irrallaan tarkasteltuna lähestulkoon jokaisen veron vaikutus BKT:hen on negatiivinen. Jokaisella verolla on niin ikään vääristäviä vaikutuksia – niin sisäisesti, kuin eri maiden välillä. Esimerkiksi jäsenmaiden välinen verokilpailu yritysverokantojen osalta on sisämarkkinoiden kannalta huomattavasti haitallisempaa, kuin nyt kaavailtu transaktiovero.

On myös tärkeää huomata se, ettei talouskasvun maksimointiin pyrkivä verorakenne aina ole sama asia, kuin yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkivä verorakenne. Verotus on yhteiskuntapoliittinen työkalu, jolla pyritään saavuttamaan useita erilaisia päämääriä. On poliittinen päätös, onko tämä päämäärä kussakin tapauksessa verotulojen maksimointi, vai esimerkiksi oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi resurssien jako yhteiskunnassa.

Vasta-argumenttien ryppääseen lukeutuvat myös huolet siitä, että finanssitoimijat pyrkisivät välttämään veroa karkaamalla EU-alueen ulkopuolelle, minkä lisäksi investoinnit EU-alueelle kuivuisivat kokoon. Sääntelyn aiheuttama pako EU-alueelta kolmansiin maihin on tuttu argumentti lähestulkoon jok’ikistä suurempaa sääntelyaloitetta koskevasta keskustelusta. Useat uhat ovat osoittautuneet pelkoja pienemmiksi. EU:n sisämarkkina-alue on edelleen maailman suurimpia kaupankäynnin ja taloudellisen toiminnan keskuksia. Väite sitä, että investoijat ja muut finanssitoimijat hylkäisivät tämän tärkeän kauppapaikan äärimmäisen pienen veron takia, on kyseenalainen.

Ei myöskään sovi unohtaa, että vaikka sääntelyllä on hintansa, niin hintaa tulee myös sääntelemättömyydelle. Viimeisimmän finanssikriisin kustannukset eivät ole mitättömät: EU-maat lupasivat yhdessä ja erikseen finanssikriisin hoitamiseen – finanssisektoriensa ja pankkiensa pääomittamiseen ja tukemiseen, pankkiensa vastuiden takaamiseen ja muuhun kriisintorjuntaan – 4 600 miljardia euroa, mikä on lähestulkoon 40 % koko EU:n vuoden 2009 bruttokansantuotteesta. Luvatusta avusta käytettiin yksin vuoden 2008–2009 aikana noin 2 300 miljardia euroa. Tuki tuli valtioiden, siis kansalaisten, rahapusseista. Finanssikriisin lasku on tullut meille paitsi suorina vaikutuksina myös siitä seuranneena julkisen velan ja taloustaantuman kautta.

Kaikki me kannatamme ajatusta siitä, että vero olisi globaali. Globaali transaktiovero on kuitenkin ollut työn alla jo useamman vuoden ajan – ilman merkittäviä tuloksia. Markkinoiden ja talouden vääristymät eivät odottelemalla suoristu, vaan nyt tarvitaan tekoja: jonkun tulee näyttää tietä. Vero tulisi saada koko EU:n kattavaksi. Jos tämä ei ole Ison-Britannian ja joidenkin muiden jäsenmaiden vastustuksesta johtuen mahdollista, on myös Suomen edun mukaista olla kehittämässä mahdollista suppeampaa mallia. Silloin voimme olla mukana päättämässä mallin sisällöstä; erikseen voidaan sitten harkita, milloin ja millä ehdoilla – esimerkiksi Ruotsin osallistumisen – liittyisimme näin kehitettyyn veroon.

Sirpa Pietikäinen vastaa rahoitusmarkkinaveron valmisteluista Euroopan parlamentin suurimman puolueen EPP:n edustajana

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Liity tältä sivulta uutiskirjeen tilaajaksi.

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tältä sivulta Sirpan tukijoukkoihin.

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista