Suomi on täynnä pöhinäpuhetta. Siinä suhteessa ilmaisu on osuva, että pöhinä viitannee kuumailmapallon noustessa syntyvään ääneen, kun liekillä lämmitettyä kuumaa ilmaa lasketaan palloon. Englanninkielisenä ilmaisuna ”kuuma ilma” viittaa taas tyhjänpäiväiseen, tai liioitellun suureen odotusarvoon, turhaan nosteeseen.

Uusien muotitermien käytössä on aina tietysti myös ajatusta takana. Informaatiteknologian käyttö on lisääntynyt, vaikka suuri osa silloisesta pöhinästä – hypeksi sitä kai silloin kutsuttiin – tunnetaan nykyisin IT-kuplan nimellä. Jossain vaiheessa puhistiin ”-poleista”. Jokaisella kunnalla oli omat inno- tai teknopolinsa. Yhdessä vaiheessa kylpylät olivat autuaaksi tekeviä. Ja golfkentät. Sisältötuotanto, kulttuuriteollisuus, innovaatiostrategiat ja niin edelleen. Nyt puolestaan pöhistään labien ja pajojen ympärillä.

Kyseessä on jonkinlainen minkkitarhailmiö. Muutama keksii ihan toimivan uuden idean. Sen jälkeen muut ryntäävät kopioimaan konseptia miettimättä sen enempää omia, erilaisia ja eri lailla innovatiivisia vaihtoehtoja. Seuraavaksi joka paikassa on liikaa samaa tavaraa, kuin rantarolexeja konsanaan.

Kun uusi juttu on muotia, poliitikot ja virkamiehet kunnista maakuntiin asti hyppäävät suosion kärryyn ja pöhisevät mukana niin kauan kuin nostetta riittää. Ja kun kuumailmapallon kori on liian täysi, ei mikään pöhinän määrä enää pidä sitä ylhäällä. Nolon laskun jälkeen ollaan hetki hiljaa – kunnes taas pöhistään uudesta jutusta.

Totta kai monesta pöhinäprosessista on syntynyt myös paljon hyvää, niin tuotteita kuin työtäkin. Innostavuus, yhteinen ideoihin tarttuminen ja tekemisen meininki ovat monesti onnistumisen ja uuden luomisen edellytyksiä. Tuottavassa ja uutta luovassa pöhinässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Pienellä maalla ei vaan ole varaa siihen, että kaikki juoksevat samaa polkua, ympärilleen katsomatta ja vaihtoehtoisia reittejä etsimättä.

Tosiasia kuitenkin on että menestykseen tarvitaan diversiteettiä, eli erilaisia ideoita. Siihen tarvitaan kovaa työtä, riskinottoa ja osaamista. Vähemmän esiintymistä, vähemmän brassailua, vähemmän raportteja, vähemmän meteliä, muotitermien toistelua ja uskoa yhden jutun ihmevaikutukseen. 

Tarvitaan ajattelua, hiljaisuutta, riskipääomaa, pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Tarvitaan oikeita tuotteita, jotka menestyvät ensin kotimarkkinoilla. Tarvitaan reaalitalouden kestäviä ratkaisuja, jotka vastaavat sekä resurssitehokkuus- että ekosysteemihaasteeseen ja ovat kuluttajalle parempia ja globaalisti kestävämpiä. Siinä on työtä ja puurtamista meille pitkäksi rupeamaksi tulevaisuuteen. Sitkeä, pitkäjänteinen ja määrätietoinen työ on se pohja, jolle yhteisöjen ja yhteiskuntien taloutta ja hyvinvointia rakennetaan. Pöhinöitäkin on välillä hyvä puhista, mutta ei anneta niiden sumentaa arvostelukykyämme ja sitä kautta ratkaisujamme ja päätöksiämme.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan