Mielikuva on väärä. Globaalietiikan periaatteista on näyttöä pitkältä ajalta.
Sitoumuksemme joihinkin yhteisiin periaatteisiin on vankka. Filosofi David Gauthier uskoo meidän hyväksyvän moraaliset rajoitteet niiden positiivisen vaikutuksen takia. Moraalit antavat puolueetonta tukea oman edun tai hyödyn tavoittelemisen rajoittamiselle. Sitoutuminen yhteisiin periaatteisiin syntyy myös laskelmoidusti siitä, että toistuva yhteistyö antaa suuremman tuoton kuin toistuva keskinäinen sopimusten rikkominen. Yhteiset periaatteet mahdollistavat kaikkien kannalta paremman ratkaisun löytämisen.
Useampi kansainvälinen taho on pyrkinyt identifioimaan maailmanlaajuisesti hyväksyttäviä eettisiä periaatteita. Vuonna 1993, Unesco ja YK:n riippumattoman Kulttuurin ja kehityksen maailmankomissio tunnistivat viisi globaalin etiikan periaatetta. Näihin kuuluvat ihmisoikeudet, osallistava demokratia, vähemmistöoikeudet, rauhanomainen konfliktiratkaisu ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.
Samana vuonna myös maailmanuskontojen parlamentin neuvosto julkisti oman listan yhteisestä perusarvoista.
Yksi näistä on elämän kunnioittaminen. Meitä ohjaa elämän suojelemisen halu ja pidäke. Tappaa ei saa, ellei ole itsesuojeluun liittyvä pakottava syy. Jopa sodankäyntiä sääntelevät omat Geneven sopimukset ja kansainvälinen humanitaarinen tapaoikeus.
Toisena perusarvona tunnistetaan solidaarisuus. Lähes maailmanlaajuisesti vallitsee yhtenäinen käsite siitä, että lapsista ja vanhemmista tulee pitää huolta.
Tähän liittyy myös taloudellisen oikeudenmukaisuuden perusarvo. Meillä on halu ja pyrkimys huomioida heikoimmat ja varmistaa oikeudenmukainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestys. Perusarvoissa on tässä suhteessa erikseen huomioitu vallan ja rahan himon vastustaminen.
Kaikki perustuu pohjimmiltaan jokaisen ihmisen synnynnäisen arvon tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Tämän kunnioituksen hälvetessä siirrymme kohti fasismia. Kun emme enää tunnista toisen ihmisarvoa, avaamme oven epäinhimilliselle käytökselle. Kansanmurhat ovat tästä äärimmäinen, mutta lähihistoriassammekin useammin toteutunut todellinen esimerkki.
Joku oikeusturva pitää perusoikeuksille taata. Toisen maailmansodan jälkeen perustetuilla instituutioilla, kuten YK, kansainvälinen rikostuomioistuin ja EU:n perustusoikeuskirja, on kaikilla oma tärkeä roolinsa tässä. Ei voi väittää, etteivät perusoikeudet kuuluisivat näiden kaikkien, ml. EU:n vastuualueeseen.
Koska ihmisoikeudet ja perusoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle ja ovat voimassa kaikkialla, niihin ei koskaan päde toissijaisuusperiaate. Ihmisoikeusjulistukset ja EU:n perusoikeuskirja turvaavat yksilön oikeudet. Ne koskevat kaikkia ihmisiä, joka puolella ja aina. Oikeudet ovat myös luovuttamattomia. Yksilön etu ei voi mennä yhteisön yli. Yhdessä jäsenmaassa tai yhdellä paikkakunnalla ei voida mielivaltaisesti päättää pidättää oikeuksia joltain ihmisryhmältä. Ihan niin kun ei voida päättää, etteivät ikäihmiset enää saa joitain palveluita, koska he ovat niin vanhoja.
Myös yksilöllä, meillä jokaisella on rooli ja vastuu perusoikeuksien puolustamisessa. Emme voi valita, kenelle ihmisoikeudet kuuluvat. Se, ettemme henkilökohtaisesti pidä jostain ihmisestä ei poista hänen oikeuksiaan.
On hälyttävää, kun ihmiseksi olemisen pohja alkaa rapautumaan. Perusoikeudet ja -kunnioittaminen eivät ole mielipidekysymyksiä. Ihmisoikeuksien mielivaltaiselle rikkomiselle pitää olla nollatoleranssi. Sivistynyt yhteiselo on elinkelpoisen elämän perusedellytys.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan