Suomen hallitus on saanut osakseen huomiota kaikesta muusta paitsi onnistumisistaan, mutta perustulokokeilu tulee olemaan yksi sen parhaista päätöksistä. Kokeilu edustaa uutta ajattelua ja rohkeaa ratkaisun hakemista vanhoihin ongelmiin. Tämä on historiallista paitsi Suomessa, myös EU:ssa ja maailmalla laajemminkin. Suomen kannattaa kannustaa muitakin jäsenmaita toteuttamaan vastaavanlaisia kokeiluja, ja mikäli nämä osoittavat myönteisiä tuloksia, tehdä aloite EU-tasolla yhteisen perustulojärjestelmän kehittämiseksi.
Nykyinen sosiaalijärjestelmämme on kasvanut vuosikymmenten mittaan pienempien osauudistusten ja lisäysten johdosta. Tämän seurauksena järjestelmästä on tullut melkoinen palapeli, joka aiheuttaa sekä päällekkäisyyksiä että väliin putoamisia. Se ei nykyisellään mahdollista voimavarojen käyttämistä asiakkaan kannalta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Jokainen etuus ja tuki on syntynyt tarpeesta kohdata ihmisten erilaiset elämäntilanteet, mutta erillään syntyneistä tukimuodoista ei muodostu parasta mahdollista kokonaisuutta.
Perustuloon liitetään vahvoja periaatteellisia ja ideologisia asenteita. Viime kädessä kyse on kuitenkin hyvin pragmaattisesta asiasta; voimmeko tarjota ihmisille tasa-arvoisen vähimmäistoimeentulon ilman, että käytämme yhteiskunnan resursseja aikaa vieviin hakemus- ja selvitysprosesseihin jokaisen tukieuron edellytyksien täyttymisestä. Perustulo vähentäisi kontrollia yksittäisestä tuen saajasta, mutta se samalla siirtäisi vastuuta sosiaalityöntekijöiltä tuen vastaanottajalle.
Kelan tekemä selvitystyö perustulon erilaisista malleista ja toimivuudesta Suomessa on hyvä pohja kokeilun käynnistämiselle.Erilaisia malleja perustulon toteuttamisesta on monia. Itse kannatan nykyisen sosiaalijärjestelmän parhaiden puolien säilyttämistä samalla, kun yksinkertaistaisimme osaa tukijärjestelmästä. Meidän tulee tulevaisuudessakin ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet, jotka luovat tarpeen syy- ja harkintaperusteiselle erityistuelle. Tällaisia tapauksia ovat muun muassa pitkäkestoinen sairaus, vamma tai työkyvyttömyys. Missään nimessä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa ei tule heikentää.
Oikein toteutetulla perustulolla on suurinta potentiaalia vaikuttaa positiivisesti pienituloisten ja työttömien keskuudessa. Työttömyyskorvauksen vaihtaminen perustuloon niin, että jokainen perustulon päälle saatu tuntipalkka tai keikkatyökorvaus kasvattaa tekijänsä varallisuutta, olisi paras kannustin työntekoon. Uudistuksen onnistumisen edellytyksenä on myös verotuksen uudelleentarkastelu. Progressiivista veroasteikkoa täytyy muokata sen takaamiseksi, että jokaisesta ansaitusta eurosta jää verojen jälkeenkin tuloa palkansaajalle tai yrittäjälle.
Yrittäjien osalta perustulo loisi perusturvan huonojen taloudellisten suhdanteiden yli, ja madaltaisi kynnystä ottaa riski liikeidean toteuttamiseksi. Ylipäänsä erilaisten työn muotojen lisääntyminen muuttuisi mahdolliseksi, koska ihmisten ei tarvitsisi luottaa vain yhteen tulonlähteeseen. Nykyisellään moni tekee arvokasta hoivatyötä kotona tai vapaaehtoistyötä erilaisten yhdistysten ja järjestöjen parissa. Tämä on tosiasiassa vahvasti yhteiskuntaa hyödyttävää ja kustannuksia säästävää työtä, josta vain ei makseta minkäänlaista korvausta. Perustulon avulla nämä ihmiset saisivat paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään ja toimia arvostamisensa asioiden parissa, ja se tapahtuisi kustannustehokkaammin kuin nykyjärjestelmässä.
Työelämä tulee tulevaisuudessa muuttumaan automaation ja digitaalisten palveluiden lisääntyessä. Erilaiset joustavat työaika, -paikka ja työn tekemisen muodot tarkoittavat sitä, että ihmiset voivat tehdä samanaikaisesti töitä monelle eri työnantajalle, ja osa-aikatöiden kasvu näkyy hitaasti mutta varmasti eri tutkimuksissa lisääntyvänä tulevaisuuden työmuotona. Tulevaisuuden menestyjät hankkivat kokemusta monelta eri elämän osa-alueelta, kuten opiskeluista, järjestötyöstä ja työelämästä, ja näin heillä tulee olemaan laajat verkostot, jotka sitovat yhteen yhteiskunnan eri aloja. Tämä voi hyödyttää paitsi työntekijöitä, myös organisaatioita, joiden välinen vuorovaikutus ja koordinaatio helpottuvat.
Työvoiman liikkuvuus eri työnantajien ja/tai itsensä työllistämisen välillä tarkoittaa samalla sitä, että yhden työnantajan merkitys työntekijän eläketurvan muodostumisessa pienenee. Perustulo toimisi eläketakuuna, mutta se myös turvaisi mahdollisuudet ottaa riski ja kokeilla uutta polkua työelämässä.
Kyse on paitsi taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittamisesta, myös yhteiskunnallisesti paljon potentiaalia omaavasta uudistuksesta. Se ei tarkoita sitä että hankkeesta tulisi helppo, tai että voisimme etukäteen ennakoida kaikkia mahdollisen uudistuksen seurauksia. Parhaassa tapauksessa kokeilun perustalta voidaan luoda järjestelmä, joka mahdollistaa erilaisten elämäntilanteiden huomioon ottamisen, ja joka vapauttaa yhteiskunnan resursseja enemmän palvelutyöhön. Tällä hetkellä jälkimmäiseen varatut resurssit ovat pienet, vaikka laadukkaiden palveluiden välttämättömyys tulee entisestään korostumaan tulevien vuosien aikana.
Teksti on ilmestynyt osittain tai kokonaan Ilkassa (22.4.), Etelä-Suomen Sanomissa (22.4.), Hämeen Sanomissa (25.4.), Aamulehdessä (24.4.) ja Kalevassa (24.4.).
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan