Elämme elämäämme jatkuvassa muutoksessa tuntemattomien kanssaihmisten kanssa. Tiedämme, että maailma on päivä toisensa jälkeen hieman erilainen kuin eilen, tunnemme muutoksen vauhdin, mutta miten siedämme sen epävarmuuden, joka tähän liittyy?
Olen pohtinut muutoksen, muutosvastarinnan ja muutoksen pelon teemaa artikkelissani ”Pelon politiikkaa”, joka julkaistiin vastikään ilmestyneessä kirjassa ”Mitä Jussi Halla-Aho tarkoittaa”.
Onko niin, että suhtautumista maahanmuuttajiin määrittää tulevan ja tuntemattoman pelko? Pelon ja maahanmuuttovastaisuuden vahvimmat linnakkeet löytyvät linjalta sieltä missä muutosvastarinta muutoinkin on vahvinta.
Entä onko poliittisen kentän kaikilla laidoilla esiintyvän konservatismin suurimmaksi käyttövoimaksi noussutkin tulevan pelko?
Pelon ja uhkakuvien kautta on houkuttelevan helppoa tehdä politiikkaa. Siinä missä lupaukset ovat aina olleet vain kohtalainen tapa houkutella äänestäjiä uurnille, on tehokkain mobilisaatio tapahtunut silloin, kun on maalailtu jonkun omalle kannattajajoukolle tärkeän seikan olevan uhattuna. Oli kyse vaikkapa taloudellisesta etuudesta, kansallisesta itsemääräämisoikeudesta tai epämääräisestä ”suomalaisuudesta”, joita uhkaa milloin Euroopan Unioni, milloin maahanmuuttajien joukot.
Muutosvastarinta yhdistyy myös kysymykseen epävarmuuden sietokyvystä. Jos haluamme varmuutta, emme uskalla luottaa tuntemattomaan ja pelkäämme tulevia muutoksia, niin onko edes muuta vaihtoehtoa, kuin vaatia pikaista rajojen sulkemista kaikilta niiltä ihmisiltä, joista emme voi varmuudella tietää, että he jakavat kaikki samat arvot meidän kanssamme?
Mitä Jussi Halla-Aho tarkoittaa on Savukeitaan kustantama ja Ville Hytösen toimittama.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan