Yksi tämän viikon uutisoiduimmista täysistuntoviikon tapahtumista oli Puolan pääministeri Beata Szydlon tiistainen (19.1.) puhe parlamentille. Szydlo puolusti hallituksensa toimia ja painotti niiden olevan sekä maan perustuslain että EU-lainsäädännön mukaisia.
Huolta on aiheuttanut se, että Puolan uusi hallitus on puuttunut lakimuutoksilla valtiollisten tiedotusvälineiden riippumuuteen ja lisännyt niiden valvontaa sekä lähtenyt kaventamaan perustuslakituomioistuimen itsenäisyyttä. Huolet oikeusvaltioperiaatteen murenemisesta nousivat vahvasti esiin meppien vastatessa Szydlon puheeseen täysistuntodebatissa.
Kiistassa on kyse huolesta oikeusvaltioperiaatteen vaarantumisesta: EU-komissiolla on perussopimuksen nojalla velvollisuus puuttua asiaan, jos se arvioi periaatteen olevan vaakalaudalla. Periaate on länsimaisen demokratiakäsitteen keskiössä – on tärkeää huomata, että se, että hallitus on demokraattisesti valittu, ei oikeuta sitä murentamaan periaatetta. Historia antaa tästä synkän muistutuksen: myös natsi-Saksan hallinto valittiin alun perin valtaan demokraattisesti.
EU-jäsenyyden ehtona kukin uusi jäsenmaa hyväksyy Kööpenhaminan kriteerit liittyessään unioniin. Näiden mukaan maalla tulee olla liittymishetkellä mm. vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen kunnioittamisen. Periaatteita ei voi unohtaa senkään jälkeen, kun maa on jäseneksi hyväksytty: Lissabonin sopimuksen artikla 2 mainitsee oikeusvaltioperiaatteen yhtenä unionin perustavista arvoista.
Oikeusvaltioperiaatteen tarkka sisältö vaihtelee jäsenmaasta toiseen, riippuen kunkin maan perustuslaillisesta perinteestä. Unionissa perinne saa sisältöä sekä eri maiden oikeusperinteestä, Euroopan unionin sekä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista että Euroopan neuvoston käytännöistä ja dokumenteista. Oikeusvaltio rakentuu näiden kautta ainakin sellaisille länsimaisen demokratian perusperiaatteille, kuten avoimet, demokraattisesti vastuulliset ja pluralistiset lainsäädäntöprosessit, oikeusvarmuus, mielivallan kielto, itsenäinen ja riippumaton oikeuslaitos, tehokas oikeudellinen valvonta, perusoikeuksien kunnioitus ja yhdenvertaisuus lain edessä. Lista ei ole tyhjentävä.
Komission nyt aloittama oikeusvaltiomekanismi on työkaluna suhteellisen uusi, vuonna 2014 hyväksytty. Erityisesti tapaus Unkari toi piinallisen selkeästi esille sen, miten Unionilta puuttui käytännön työkalut tarttua jäsenmaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen näkökulmasta arveluttavaan toimintaan. Mekanismi perustuu jatkuvalle vuoropuhelulle komission ja kyseessä olevan jäsenmaan välillä. Tavoitteena on yhdessä ratkaista ongelmakohdat niin, ettei tilanne eskaloidu jopa jäsenmaan äänioikeuden pidättämiseen. Äänioikeuden pidättäminen on äärimmäinen sanktio, joka on määritelty Lissabonin sopimuksen artiklassa 7.
Perussopimuksen artikla 7 voidaan ottaa käyttöön, jos jokin jäsenmaa ”vakavasti ja jatkuvasti” loukkaa EU:n arvoja. Tie oikeusvaltiomekanismista artiklan käyttöönottoon on pitkä ja vaiheikas: jo itse mekanismi jakautuu kolmeen vaiheeseen ja on erittäin epätodennäköistä, ettei jonkinlaista ratkaisua asiaan saavutettaisi jo näiden avulla. Artikla 7 käyttöönottoa voi esittää parlamentti, komissio tai neuvosto. Tätä seuraa monivaiheinen prosessi, missä neuvosto ja parlamentti yhteispäätösmenettelyllä määrittelevät mm. maalle annettavat suositukset. Vasta tämän jälkeen päätetään mahdollisista sanktioista.
Mitään äkkinäisiä ratkaisuja Puolan osalta ei ole näköpiirissä. On kuitenkin täysin oikein ja perusteltua, että komissio puuttuu asiaan ja että asiasta keskustellaan näkyvästi myös Euroopan parlamentissa. Länsimainen demokratia jakautuu monelle pilarille, joista enemmistövallan saavuttanut hallitus seisoo vain yhdellä – ja muiden muassa vapaa ja riippumaton lehdistö yhdellä. Täysimääräisesti toteutuvaa oikeusvaltioperiaatetta tarvitaan, jottei demokratia typisty massojen diktatuuriksi.
Lisätietoa oikeusvaltiomekanismista sekä oikeusvaltioperiaatteesta EU:ssa löytyy komission tiedotteesta: http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-62_en.pdf
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan