Hetken näytti jo pahalta. Puheenjohtaja Puolan äkkiseltään peruuttama EU-valtiovarainministereiden kokous sai aikaan lievää paniikkia. Lehdistössä arveltiin laajemmin, ettei aikaan saataisi kuin joukko pontevia julistuksia vailla konkretiaa. Väärässä olivat: aamun tunneille asti istutussa neuvoston kokouksessa saatiin aikaan joukko sopimuksia, joihin voi hyvällä syyllä olla tyytyväinen.

Olikin jo aika. Huippukokouksesta toiseen on rakenneltu hätäratkaisuja, joilla on nilkutettu joskus viikko, joskus lähes kuukausi eteenpäin. Totta on, ettei kriisiin ole olemassa ihmelääkettä. On myös totta, ettei 17 – tai 27 – maan välillä sopiminen maiden suvereniteettia nakertavista, monimutkaisista päätöksistä ole helppoa. Usein monesta kansallisesta intressistä koottujen kompromissien tuloksena on tuluskukkaro. Eilinen kokous kuitenkin näytti, että kun vaakalaudalla painaa todellinen uhka euron kaatumisesta, on myös mahdollista saada aikaan tuloksia.

Ihmelääke ei toki ole viimeöinen sopukaan. Kuten Sixten Korkman totesi STT:lle antamassaan kommentissa, jää oikeansuuntaisten ratkaisujen tulivoima todennäköisesti riittämättömäksi. Ratkaisevaa on kysymys EKP:n valmiudesta ostaa kriisimaiden velkakirjoja jatkossakin – edessä saattaa olla muutoin palaaminen kriisineuvotteluihin jo keväällä.

Saavutettu sopu luo kuitenkin hyvän pohjan kriisin taittamiselle.

Kreikan lainataakka on paisunut kestämättömäksi liian pienten ja hitaiden ratkaisujen vuoksi. Siksi yksityisen sektorin on osallistuttava Kreikan lainojen uudelleenjärjestelyyn.

Kauan on ollut tiedossa myös se, ettei reippaalla osalla Euroopan pankeista ole kassoissaan tarpeeksi pääomia. Suomessa pankeilta löytyy pääomaa ylikin nyt vaadittavan 9 prosentin: vaatimus on ehdoton minimi myös muualla Euroopassa, jotta pankit pystyvät lujittamaan sijoittajien uskon siihen, että ne pysyvät pystyssä myös nyt, kun kriisimaiden velkoja ollaan leikkaamassa. Tähän liittyen Barroso lupasi tämänpäiväisessä puheessaan parlamentille tuoda esityksen, millä pankkien voitonjakoa rajoitetaan siihen saakka, kunnes ne on vaatimustenmukaisesti pääomitettu.

Suurin taloudellinen systeemiriski Euroopassa on kuitenkin vielä puutteellinen päätösmenettely talousasioissa. Nyt tapauskohtainen prosessi on mennyt jokseenkin niin, että jäsenmaiden kesken on ensin pitänyt päättää siitä, puututaanko asiaan, sitten, kokoonnutaanko ja sitten, mistä päätetään. Sen jälkeen pitäisi vielä saada näistä päätökset aikaan. Nyt tarvitaan oikeaa yhteispäätösmenettelyä, joka takaa päätöksenteon läpinäkyvyyden, ennustettavuuden ja nopeuden. Tämä tarkoittaa mm. talouskomissaarin aseman vahvistamista: lisää painoa Olli Rehnin salkkuun.

Keskeistä on, että nyt saavutetut päätökset laitetaan viipymättä täytäntöön ja että niin Kreikka kuin Italiakin laittavat toimeen antamansa lupaukset. Ratkaisujen täytäntöönpano ei ole ilmaista – mutta katastrofaalisen kalliiksi tulisi toinen vaihtoehto, euron kaatuminen.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan