Suomalainen ja eurooppalainen politiikkaa tarvitsee lisää naisia. Pätevien naispäättäjien löytäminen ei pitäisi olla hankalaa, kun korkeakoulutetuista yhä suurempi osuus on naisia. Niin kauan kuin vanhat valtarakenteet toistavat itseään, naisten osuutta poliittisessa päätöksenteossa on vaikea saada sellaiselle tasolle, että voitaisiin puhua todellisesta tasa-arvosta. Vapaaehtoisuuden rinnalle tarvitaan kiintiöitä naisille.
Naisten puuttuminen poliittisen päätöksenteon huipulta on niin perusoikeus- kuin laatukysymyskin. Tasa-arvoinen edustus on perusoikeus, joka ei saa olla riippuvainen sukupuolesta. Naispäättäjien osuuden kasvu tuo päätöksentekoon myös uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja ja näin ollen monipuolistaa politiikan aikaansaannoksia.
Naisten etenemisen haasteena ovat vakinaistuneet valtarakenteet. Tärkeimmät johtopaikat pysyvät edelleen miesten käsissä ja naisille annetaan pehmeää valtaa. Naispuoliset talousministerit ovat Euroopan maissa edelleen harvassa eikä Suomessakaan nainen ole päässyt toistaiseksi ensimmäisen valtiovarainministerin paikalle. Poliittisten salkkujen painoarvon jakaantuminen korostuu myös yleisessä kielenkäytössä – rahankäyttö energia-, infrastruktuuri- ja talousasioissa rinnastetaan investointiin siinä missä se koulutus- ja sosiaalipuolella lasketaan menoeräksi.
Tasa-arvon lisäämiseksi käytössä ovat vapaaehtoiset ja lainsäädännölliset keinot. Vapaaehtoiset toimet, kuten naisverkostot ja parlamenttien välinen yhteistyö, ovat hyviä mutta hitaita. Niin kansalliselle kuin Euroopan unionin tasolle tarvitaan naiskiintiöitä, jotka EU:n tasolla tarkoittaisivat sitä, että komissaareista puolet olisi naisia. Jotta päteviä naisehdokkaita olisi tarjolla, jokaisen jäsenvaltion olisi ehdotettava komissaariksi sekä miestä että naista. EU-tason kiintiöt antaisivat toivottavasti kannustimen jäsenvaltioille luomaan kiintiöt myös kansallisiin vaaleihin ja päätöksentekoelimiin.
Ei meillä ole varaa hukata koulutettujen naisten voimavaraa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan