Jokin aika sitten osallistuin erääseen ajankohtaisohjelmaan, missä perussuomalaisten Sampo Terho naureskeli EU:n puuttumiselle asioihin, jotka eivät sille kuuluisi. Älyttömyyksiin lukeutuivat Terhon näkökulmasta erityisesti mehiläiset: mitä tekemistä EU:lla on muka mehiläisten kanssa?
Ei naurattanut tuolloin, eikä naurata edelleenkään. Joissain asioissa on mahdotonta toimia yksin tehokkaasti. Mehiläiskuolemien torjunta on yksi näistä.
Mehiläisten joukkokuolemat ovat aiheuttaneet huolta ja kummastusta ympäri maailman jo useamman vuoden. Euroopan ruokaturvallisuusviraston hiljattain julkaisema tutkimus osoittaa yhteen osatekijään: kasvinsuojeluaineina käytettyihin neonikotinoideihin. Nyt komissio kaavailee esitystä näiden mehiläisille vaarallisten suojeluaineiden kieltämisestä.Kieltopäätös olisi oikea ja täysin linjassa ympäristöpolitiikan läpileikkaavan ohjenuoran – varovaisuusperiaatteen – kanssa. Rion sopimukseen kirjatun periaatteen mukaisesti sataprosenttisen tieteellisen varmuuden puuttuminen ei saa estää ryhtymistä toimeen, jos luonnon monimuotoisuus on merkittävästi uhattuna.
Jo perusbiologia kertoo, ettei pölytyksellä leviäviä kasveja ole ilman mehiläisiä. Suomessa virallinen ensireaktio kieltoon oli negatiivinen: neonikotinoidien käyttö on rypsinsuojelussa keskeinen. Peruste on kuitenkin äärimmäisen ristiriitainen. Kyse ei voi olla siitä, että suojellaan joko kasveja tai mehiläisiä. Mehiläiset pölyttävät rypsistä jopa 90 prosenttia. Pelkkään tuuleen ei ole luottaminen – ilman mehiläisiä jää moni uusi kasvi syntymättä. Mehiläiskadon taloudelliset vaikutukset ovat huimat, puhumattakaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen kustannuksista. On ymmärrettävää, että korvaavien torjunta-aineiden löytäminen on vaikeaa. Toisaalta näin ajateltiin aikanaan myös DDT:n kohdalla.
Olen yhdessä muiden asiassa aktiivisten meppien kanssa ollut useampaan otteeseen yhteydessä komissioon asian tiimoilta: neonikotinoideilla ja mehiläiskuolemilla on linkki ja asiaan tulee puuttua. Lisätutkimuksia aiheesta ja erityisesti erilaisten torjunta-aineiden muodostamien yhdistelmien vaikutuksista mehiläisiin tulee myös jatkaa.
Ongelma ei rajoitu yhteen maahan – pölytys ei tunne rajoja ja siementen kauppaaminen on EU:ssa vapaata. Ei siis auta, jos yksi maa kieltää vaaralliset aineet: kielto tulee päteä laajemmin koko EU:n alueella. Toiminta koko unionin laajuisesti on perusteltua, ei naurun asia. Suomen hallituksen tulisi julkisesti ja aktiivisesti lähteä tukemaan neonikotinoidien kieltoa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan