Kuluneen viikon aikana on julkaistu niin ohjeita siitä mitä meidän tulisi syödä kuin tuloksia siitä, mitä haluamme syödä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkaisi uudet ravintosuositukset viime viikolla ja tänään julkaistiin tutkimus suomalaisten asenteista ruokaan. Olin mukana tutkimustulosten julkaisutilaisuuden paneelissa ja toin esille tarvetta kokonaisvaltaiselle ruokapolitiikalle.

Ruuan tulee olla terveellistä

Lisää juureksia, vähemmän perunaa. Enemmän kalaa, vähemmän punaista lihaa. Kasviöljyä paistamiseen. Tässä neuvottelukunnan arvioita siitä, miten ruokalautasen sisältö saadaan entistä terveellisemmäksi.

Ohjeista on hyvä ottaa vaarin. Krooniset sairaudet lisääntyvät kovaa vauhtia ja monet niistä ovat suoraan yhteydessä elämäntapoihin. Esimerkiksi aikuisiän diabetes ja sydäntaudit pysyvät kurissa terveellisellä ruokavaliolla – ja ennalta ehkäisy tulee tunnetusti halvemmaksi kuin sairauden hoito.

Terveellisten elämäntapojen voisi ajatella olevan valintakysymys. Jossain määrin asia on niin, mutta pakkausselosteiden viidakossa kuluttajalla on rajallinen mahdollisuus ottaa selvää ruuan terveellisyydestä. Parlamentissa onkin käyty pitkään keskustelua siitä, mikä olisi paras ja kattavin tapa merkitä tuotteiden ravintosisältö. Pitäisikö tuotteet merkitä liikennevalovärein niiden terveellisyyden perusteella vai riittääkö nykyinen visuaalinen merkintä päivän ravintosuosituksesta?

Ruuan tulee olla turvallista

Naudanlihavalmisteiden joukosta löytynyt hevosenliha toi ilmi elintarvikeketjun läpinäkymättömyyden ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Elintarvikkeiden laadunvalvonnan takaamiseksi tarvitsemme tiukkoja eurooppalaisia kuluttajansuojastandardeja, oikeellisia elintarvikemerkintöjä sekä riittävää valvontaa. Hevoslihaskandaalista voi parhaimmillaan koitua jotain hyvääkin, kun elintarvikeketjun toiminta nostetaan pöydälle ja läpivalaistaan.

Kuluttajansuojan kannalta on tärkeää, että elintarvikkeiden kyljessä on tietoa, johon voi luottaa. Tämä on tutkimuksen mukaan tärkeää myös valtaosalle suomalaisista ja painoarvoa annettiin erityisesti alkuperämerkinnälle. ”Tuotettu EU:ssa” –merkintä on liian ylimalkainen suomalaisille, jotka yhä enemmän arvostavat kotimaista ruokaa.

Ruuan tulee olla ekologista

Ravintosuositukset ja asennetutkimuksen tulokset menevät samaan suuntaan siltä osin, että kestävän kehityksen näkökulmaa arvostetaan ruuantuotannossa yhä enemmän. Kehotus vähentää lihansyöntiä on askel ekologisempaan suuntaan, sillä eläintuotanto nykyisellään aiheuttaa jopa neljänneksen maailman kasvihuonepäästöistä.
Maailman väestön ruokkimiseen yritetään keksiä uusia ratkaisukeinoja. Monet niistä jäävät kovin lyhytnäköisiksi: tehoviljely ja torjunta-aineiden käyttö köyhdyttävät rajallista viljelypinta-alaa. Geenimuuntelulla vaikutetaan luontoon tavalla, jonka seurauksia emme tunne. Tämä epävarmuus ilmeni myös asennetutkimuksessa, kun suurin osa haastatelluista halusi jättää GMO-tuotteet pois ruokapöydiltä. On keksittävä ratkaisuja siihen, miten ruoka jakautuisi tasaisemmin maailman väestölle. Maailmassa on enemmän ylipainoisia kuin aliravittuja. Keskiverto eurooppalainen heittää ruokaa vuosittain hukkaan 250 jauheliharasian korkuisen tornin verran.
Joka päivä ei ole pakko syödä tuoreita mansikoita. Rikollisen hyvän riisin sijaan kannattaa välillä suosia kotimaista luomuohraa. Ruokailutottumuksia tulisikin muuttaa enemmän sesonkien mukaisiksi eikä pitää yllä samaa ruokavaliota läpi vuoden. Tällä tavoin saadaan paras hyöty irti lähiruuasta ja sen ekologisuudesta.

Ruuan tulee olla eettistä

Sitä on voitava katsoa silmiin, jonka laittaa lautaselleen. Asennetutkimuksesta kuitenkin ilmeni, että eläinten hyvinvointiin ruuantuotannossa on vaikea ottaa kantaa. Erityisesti nuoret kiinnittivät vähemmän huomiota eläinten hyvinvointiin ruuan taustalla.

Merkittävä osa ruuasta tulee kuitenkin eläinkunnasta. Tuotantoeläimet ovat koko Euroopassa se eläinryhmä, joiden hyvinvointi kaipaa eniten kohennusta. Tuotanto- ja teurastustapojen merkinnät elintarvikkeisiin on yksi hyvä keino antaa kuluttajalle mahdollisuus valita eettisesti tuotettua ruokaa – kananmunien leimajärjestelmä on hyvä esimerkki toimivasta merkintätavasta.

Lähellä tuotettu ruoka on myös eläinten kannalta usein parempi vaihtoehto. Kymmeniä miljoonia eläimiä kuljetetaan Euroopassa vuosittain, eivätkä kuljetusmatkat ja –olosuhteet aina vastaa normeja kiireen ja taloudellisen paineen alla. Ikävä esimerkki tästä nähtiin pari viikkoa sitten, kun Tanskan ja Ruotsin rannikolle huuhtoutui kuljetuslaivoilta heitettyjä nautoja.

Ruuan tulee olla edullista

Jos ruuan pitää olla kaikkea edellä mainittua, miten se voi enää olla edullista? Kallis luomubroileri ei välttämättä houkuttele tarjouskoipireiden rinnalla, mutta ekologisuus ja eettisyys on mahdollista turvata myös pienemmällä budjetilla. Luomupossua ei tarvitse syödä joka päivä, vaan edulliset juuresruuat voi ottaa tasapainottamaan kuukausimenoja.

Julkisten hankintojen kautta ruokitaan suuri määrä suomalaisia päivässä. Monet koulut, hallintolaitokset ja sairaalat hankkivat lounasruuan kilpailuttamalla. Liian usein näissä kilpailutuksessa halvin hinta ratkaisee, jolloin paikalliset yrittäjät kalpenevat suurten toimittajien rinnalla ja ruuan terveellisyys kärsii. Kilpailutuksissa on jätettävä tilaa innovoinnille – koulu voi sanoa ruokkivansa oppilaan kahdella eurolla päivässä ja antaa sitten paikallisille ruuantuottajille vapaat kädet yhdessä toimien toimittaa ainekset karjalanpaistiin ja juureskeittoon.

Ruuan tulee olla taivaallista

Mitäpä sitä sen enempää selittelemään. Ruuan syöminen on nautinto ja mitä paremmin maistuvia ruokia onnistumme loihtimaan ekologisesti, eettisesti, terveellisesti, turvallisesti ja edullisesti, sen kestävämmällä pohjalla on ruuantuotanto ja väestön terveys.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan