Teollistuneet maat käyttävät kehitysapuun vuosittain n. 90 miljardia euroa. Paljon keskustelua käydään sen perille menosta, mielekkyydestä, tasosta ja riittävyydestä.

Otetaan kehitysavun rinnalle luku tuhat miljardia. Se on niin suuri summa, että sillä voitaisiin maksaa 20 vuodeksi eteenpäin Suomen valtion tämän vuoden budjetti. Tuhat miljardia sekuntia sitten maapalloa asuttivat vielä esi-isämme neandertalilaiset.

Tuhannen miljardin dollarin verran kehittyvistä maista pakenee pääomaa vuosittain verojärjestelyiden, veropaon, veronkierron ja korruption jouduttamana. Huomattavasti enemmän siis kuin mitä teollistuneet maat kehitysapuun käyttävät. Vaikka nykyinen kehitysapu nostettaisiin 0,7 prosentin tavoitetasolle suhteessa BKT:hen, päästäisiin vasta viidesosaan pakenevasta rahamäärästä.

Monet monikansalliset yritykset järjestelevät verotustaan tällä hetkellä käyttämällä toiminnoilleen alueita ja valtioita, joissa verotus on olematonta ja joiden lainsäädäntö velvoittaa vain minimaaliseen yritystietojen paljastamiseen. Lisäksi tilannetta pahentavat veroparatiisit, joita jotkut käyttävät hyväkseen. Arviolta puolet maailmankaupasta tehdään veroparatiisien kautta.

Siirtohinnoittelu on järkevä ja välttämätön osa monikansallisten yritysten toimintaa ja kirjanpitoa. Sen sisällä valitettavasti tapahtuu kuitenkin väärinkäyttöä. Yritys voi järjestellä verojaan käymällä kauppaa sisäisesti sisaryhtiöidensä välillä. Tuotteita myydään tappiolla korkean verotuksen maasta alhaisen verotuksen maan yhtiöön, jonka ei tarvitse maksaa tuotteiden myynnistä niin paljon veroa. Fyysisesti tuotteet eivät välttämättä koskaan käy alhaisemman verotuksen maassa, vaan tapahtuma kirjataan vain teknisesti.

Euroopan unioni on parhaillaan uudistamassa yritystoiminnan avoimuuteen liittyvää lainsäädäntöä. Omistusoikeuksien ilmoitusvelvollisuutta tiukennetaan ja energian raaka-ainetuottajille asetetaan velvollisuus ilmoittaa tarkemmin maakohtaiset toimintonsa. Ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen on tärkeä askel kohti oikeudenmukaisempaa verotusta ja verotulojen jakautumista.

Tällä hetkellä pöydällä oleva lainsäädäntöesitys tuo maakohtaisen raportointivelvollisuuden piiriin ainoastaan metsä- ja kaivannaisyhtiöt, eli öljy, kaasu ja kaivosteollisuuden. Läpinäkyvyysongelmat näillä aloilla ovat erityisen suuret – luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa raha usein katoaa verojärjestelyiden tai -keinottelun vuoksi maasta tai siirtyy voitelurahoina eliitille.

Laajempi raportointivelvollisuus tulisi kuitenkin ulottaa koskemaan kaikkien alojen kansainvälisesti toimivia yrityksiä. Muiden alojen yrityksiltä voidaan vaatia niin ikään avoimuutta, joka hyödyttää kaikkia: sijoittajia, itse yrityksiä ja ennen kaikkea raaka-aineiden ja työn lähtömaita.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan