Kuluneen kevään ja kesän yksi suurimpia ponnistuksia Euroopan parlamentissa on ollut julkisiin hankintoihon liittyvän lainsäädännön uudistaminen. Asiasta vastuullisena valiokuntana on varapuheenjohtamani sisämarkkina- ja kuluttajan oikeus -valiokunta, jossa komission esitykseen tehtiin ennen lomien alkua kasakaupalla korjausesityksiä.
Julkisissa hankinnoissa liikuu isompia asioita kuin äkkiä ajattelisi. Kyse ei ole vain satunnaisista laitehankinnoista, tai vaikkapa printtipaperitilauksista, vaan suurista palvelukokonaisuuksista, joissa yhteiskunnan prioriteetteja laitetaan käytäntöön.
Hankinnoissa liikkuu myös valtavat määrät yhteistä rahaa. Noin 20% koko EU:n btk:n arvosta liikkuu julkisten hankintojen kautta.
Meillä Suomessa julkisista hankinnoista on aika ajoin puhuttu vilkkaastikin. Suurimpia otsikoita on syntynyt silloin, kun vaikkapa vanhusten hoivapalvelujen tai kouluruokailujen kilpailutus on johtanut selkeään laadun huononemiseen. Näissä tapauksissa hankintaviranomainen on useimmiten perustellut tehtyjä hankintapäätöksiä puhtaasti taloudellisilla perusteilla, eli kilpailutus on tehty hintaperusteisesti muut tekijät huomioimatta. Ja onpa sellaistakin kuultu, että tällaiseen puhtaasti hintaperusteiseen kilpailutukseen olisi syypäänä EU ja sen hankintasäännökset. Tuollainen tulkinta on väärä. EU:n aiempikin, nyt voimassa oleva lainsäädäntö, on aina antanut mahdollisuuden nostaa laatutekijät hinnan rinnalle. Nyt tuota periaatetta pyritään kirkastamaan entisestään.
Pelkkä halpa hinta ei hankintoja saa ratkaista, jos toki edullisuus on keskeinen kriteeri yhä edelleen, etenkin taloudellisesti haastavina aikoina.
Parlamentissa käydyssä laajassa keskustelussa on ollut hyvä havaita, että sosiaalisten ja ympäristöllisten kriteereiden tärkeydestä vallitsee melko laaja ymmärrys. Keskeistä on täsmentää lainsäädäntöä siten, että sosiaaliset ja ympäristölliset tulee ottaa hankintoja tehdessä aina huomioon. Ei siis vain niin, että ne voidaan huomioida silloin kuin siltä tuntuu.
Yksi keskeisimpiä huolenaiheita julkisten hankintojen uudistamisessa on ollut palvelu- ja hankintamarkkinoiden elinvoimaisena pysyminen – ja jopa vahvistaminen. Hankintojen keskittyessä ja kertahankintojen volyymin kasvaessa pienempien yritysten mahdollisuudet pärjätä hankintamarkkinoilla huononevat. Tämä on äärimmäisen huono suuntaus. Kuten kaikki tiedämme, PK-sektorin toimintakyvyn turvaaminen on yksi keskeisimpiä tehtäviämme eurokriisistä ulospääsyä hakiessamme ja talouden vakautta rakentaessamme. Meiltä löytyy nyt jo, ikävä kyllä, esimerkkejä, joissa isot toimijat – olipa kyseessä sitten palvelusektori tai vaikkapa liikennepalvelut – voittavat hintapainotteiset kilpailutukset ja sen seurauksena ostavat pienemmät toimijat markkinoilta pois. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista, ei yrittäjien eikä kansalaisten.
Hankintadirektiivin uudistaminen jatkuu valiokuntakäsittelyn jälkeen aina loppuvuoteen saakka. Olisi toivottavaa, että myös meillä Suomessa asia olisi näkyvästi esillä kunnallisvaalikeskusteluissa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan