EU:n valtiovarainministerit sopivat järeästä vakausrahastosta, jonka arvo yhdessä IMF:n osuuden kanssa nousee peräti 750 miljardiin euroon. Heti maanantaiaamun markkinareaktiot osoittivat, että ratkaisu osui oikeaan.

Määrältään ja sisällöltään oikea ratkaisu olisi voinut tulla aiemminkin. Kun ratkaisun myötä neuvosto sitoutuu esimerkiksi varainsiirtoveroon ja luottoluokituslaitosten sekä euroalueen valtioiden tiukempaan valvontaan, niin on hyvä muistaa, että nämä ovat ratkaisuja joita parlamentti on vaatinut pian parin vuoden ajan ja joista muistutettiin viimeksi viime viikollakin.

Kun jäsenmaat eivät halua luopua kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan edes silloin kun se jo tosiasiassa on mennyttä, niin hyvä, että edes pakon edessä tuli reaktio. On taas hyvä huomata, että silloin kun talo on liekeissä, niin pelkästään oma vaahtosammutin ei riitä.

Vastaisuudessa tarvitaan yhä tiiviimpää yhteistä talouspolitiikkaa. Se tarkoittaa, että estetään ylivelkaantuminen ja että investoinneissa katsotaan yhteiseen suuntaan. Yhteisestä veropolitiikasta on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta sekin on nyt yhä tarpeellisempaa ja hyödyllistä muuten myös ympäristösyistä.

Yhteinen talouspolitiikka tarkoittaa myös tiukempia sanktioita. En ole vakuuttunut, että kyllin vahva ohjaus onnistuisi vain rakennerahastojen avulla esimerkiksi vähentämällä EU-rahoitusta jollekin maalle, sillä näiden rahojen osuudet kansallisista budjeteista ovat kuitenkin melko pieniä.

Todelliset sanktiot tulisivat vaikkapa määräaikaisen äänivallan kaventamisen tai menettämisen uhasta tai oman komissaarin menetyksestä. Sekä yhteinen talouspolitiikka että sanktiot sen toteuttamiseen tarkoittavat, että EU:n perussopimusta on pian ryhdyttävä uudistamaan

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan